Niinpä niin, siitä syömisestähän täällä ollaan oltu huolissaan. Vainoharhaisuuksissani koira näyttää laihemmalta kuin eilen ja nukkuu liikaa... Juu, ei tarvitse olla huolissaan, tiedän että ylireagoin. Soiteltiin jo Esan äidillekin ihan vain - muuten vain ja kyseltiin miten niiden affenpinseri söi ja syö nykyisin. Ko. on kyllä pienempi rotu, mutta Foxi ei varmaankaan paljoa sitä enempää vielä jaksa syödä, sillä se on kuitenkin pienempi kuin Greta joka on jo 4kk, (vai joko 5?) ja syö kuulema ruhtinaalliset 6 rkl päivässä! Ihan alussa vain 3rkl... Ja mehän ollaan yritetty syöttää sitä suositeltua 2dl/vrk eli n. 12rkl. Me siis annetaan meidän naapukalle huomisesta lähtien 1,5rkl/kerta 3krt päivässä. Se kasvattajan suosittelema 4krt/vrk tuntuu liian tiheältä, sillä pennulle ei yksinkertaisesti maistu. Se liikkuu kyllä paljon, on alkanut ottamaan taloa ja leluja haltuun ja niin, nukkua tuhisee yhä vain. Joten hetkeksi aikaa siis jätämme tämän ruoasta huolehtimisen eikä yritetä ahtaa liikaa, siitä tulee pian todellinen pallero.

Naapurin Kimmo-poika mainitsi eilen pihalla vieraillessaan että hänellä olisi leluja koiralle. Huomasin sen sitten tänään norkoilevan tien toisella puolella punainen pallo kädessään ja kun menin pisuttamaan Foxia, Kimmo huusi että hänellä olisi pallo Foxille. Ja arvatkaan vain tykkäsikö tyttö siitä! Pallo oli  tennispallon kokoinen pehmeä nukkainen kangaspallo jota Foxi jaksoi hakea, (vaan ei tuoda,) kun Kimmo nakkeli sitä sille. Ja sitä olisi varmaan jatkunut loputtomiin, olihan sitä hauska katsellakin. Ilmeisesti Foxi jotenkin kuvittelee pallon olevan aina hyppyetäisyydellä ja koettaa loikata sen luokse ja päätyy loikkaamaan sen luokse viisi kertaa, mutta kohde on loppujen lopuksi saavutettu olipa keinot mitkä hyvänsä ja mikäs sen parempaa lihastreeniä kuin perinteiset heinäsirkkailut, joita kaikki hassut koiranpennut tuntuvat jossain vaiheessa harrastavan.

Ostettiin kaupasta Foxille vinkulelu. Vaaleanpunainen kala, (jonka myöhemmin, kun luette tarinan niin huomaatte, kävi kalpaten..) josta se innostui aivan äärettömästi! Esa vingutti sitä aikansa sille kunnes tyttö alkoi lopulta hyppimään villiä kehää lelun ympärillä ja haukkumaan sitä! Emme olleet vielä kuulleet sen haukkuvan mitään. Tuli elävästi mieleen aloittelijoiden luolatreeniharjoitukset joita kävimme keväällä katsomassa, silloin kun kettuun vasta tutustutaan. Foxille kala oli selvästi se hirmuinen kettu ja se villiintyi siitä aivan täysin. Sitten sattuikin jotain yllättävää. Opa, joka ei siis K-O-S-K-A-A-N leiki (hakee joskus laiskasti pallon ja kyräillen tuo sen takaisin kun vaatimalla vaatii) nosti takapuolta ilmaan ja hyökkäsi kalan kimppuun. Se puri sitä vimmatusti niin että kalalta pääsi sarjatulena kimakoita vinkaisuja ja se puri sitä niin kauan ettei siinä enää henki pihissyt. Opa jopa retuutti sitä kuin tappaakseen. En tiedä onko teistä kukaan ollut nuorena niin typerä että on diskossa hevibiisin kuullessaan moshannut koko laulun ajan ja herännyt seuraavana aamuna kamalaan niska-/kaula ja mahdollisesti myös päänsärkyyn?? Luulen, että Opalle käy huomenissa näin. Meidän arvokas herramme tappamassa vaaleanpunaista kumikalaa.. Juu, se kuoli. Sen jälkeen kala ei kiinnostanut enää Foxiakaan. Eihän se edes vingu. Ajateltiin ostaa uusi, toivottavasti vasta syttynyt viehätys vinkuviin kaloihin ei sammunut heti ensimmäiseen...

Mutta koska huomenna on lauantai on aivan pakko päästä jo nukkumaan kun tietää miten myöhään saa aamulla nukkua! Kuulostaa aivan loogiselta. Ainakin kaikista sellaisista jotka ovat joka aamu heränneet kello viisi ja nukkuneet viisi tuntia. Mutta silti rakastan sitä koiraa. Ja työt minut on herättäneet, koira on vain ihan pikkisen valvottanut... (Onneksi molemmille löytyi eilen korvatulpat yöpöydän laatikosta.)