Sunnuntaina, kuten Kertun blogissa onkin paljastettu, harjoiteltiin Seskarössä vähän agilitya. Käytiin läpi mm. Putkea, puomia, pussia, aitoja ja jopa keinua ja pujottelua. Yllätys, yllätys, putkesta tuli uusi suosikki J Siinä ei tarvitse hidastellakaan. Puomi olisi muuten ihana, mutta siinä joutuu aina rauhoittumaan ja lopussa vielä istumaankin, mikä vie siitä esteestä kaikki mehut. Keinua mentiin tosi varovasti, joten sen merkitys ja toiminta jäi toistaiseksi vielä varmasti aika epäselväksi. Keppejä oli oikeastaan aika kiva ottaa, en vain malttanut palkata tarpeeksi usein vaan vedin kaikki kepit läpi yhdellä namilla. Toisella kerralla palkkasin jopa kahdesti. Useamminkin kuulemma kestäisi palkata, koska se on kuitenkin vasta pentu. Ja tottahan se on. Se nyt vain meni niin hienosti, niin en malttanut. Ei meidän Leni ikinä oppinut menemään keppejä. Harjoittelukepeistäkin se vain juoksi suoraan läpi vastassa istuvan ohjaajankin ohitse metsään ja lammelle kiusaamaan sorsia ja jäi sinne loppuharjoitusten ajaksi, kunnes lopulta tuli aivan litimärkänä ja onnellisena takaisin. Ohjaajia vain nauratti. "Setterit!" - niiden ilmeet tuntuivat sanovan.

Pussi oli hieman vaikeasti ymmärrettävissä, näyttäähän se aivan suljetulta ja oli lisäksi märkä ja painava. Mutta läpi tultiin, niin että toista päätä pidettiin raollaan ja sieltä myös kutsuttiin ja sitten itse hirveää juoksua toiseen päähän palkkaamaan. Foxy odotti kyllä palkkaa aina pussin tai putken suulla olijalta eikä paikalle syöksyneeltä minulta. Hypyt se meni nätisti, jopa vierestä ohjaten. Putkeenkin osattiin mennä jo juosten ohjaamalla, olihan se niin jännä. Seuraavaksi aletaan sitten harjoitella sitä miten esteet mennään rauhassa ja sitten taas lisätään vauhtia. On se sitten vaikeaa. Kävimme eilen myös Keminmaan kentällä, se oli tyhjä joten otimme muuta aitaa ja keppejä. Mutta kuunteliko Foxy? Ei oikeastaan. Se vain nuuskutteli. Suurimman osan ajasta otettiinkin oikeastaan luoksetuloa, niin että minä juoksin pakoon ja Foxy tuli perässä sitten, kun huomasi että huutelen, joka saattoi toisinaan kestää. Lopussa se alkoi pitää vähän parempaa vahtia. Ehdotinkin jo Esalle, että lähdetään tällä viikolla käymään koirapuistossa harjoittelemassa luoksetuloa ihan tosissaan, meinaa vähän lipsua kun kaikkea muuta mielenkiintoista on käsillä. Ja tuolla agitykentällä erityisesti se pitäisi olla hallussa. Entäs sitten, kun siellä ei ole pelkästään hajuja vaan kentän reunat täynnä koiria!

Ja arvatkaas mitä? Kaksi hammasta on jo irronnut ja kaksi muuta ihan pian, ellei jo ole. Kyseessä ovat siis yläetummaiset. Ensi viikolla onkin sitten kakkosrokotteen aika, pitäisi muistaa varata aika Onnille.

On Sunday in Seskarö we practiced agility a little. We went through the tunnel, dogwalk, collapsile  tunnel, fences and even teeter-totter (or see saw depends on the language in swedish: gungbräda) and poles (slalom). And surprise surprise the new favourite is the tunnel :) It beats the dogwalk because there's no need to slow down. In dogwalk you have to even sit in the end which is a total spoil. The see saw, or whatever,  we took very carefully so I think Foxy didn't really get what it was all about. Poles were actually quite nice, because she did it so well, even though I didn't treat her often enough. She's just a puppy and yes, her patience doesn't last long. Our irish setter Leni never did even that well. Even with the practice poles placed very wide apart, she just ran through them and past the trainer, too, to the forest and the nearby pond to molest the ducks swimming there. And there she stayed until the very end of the practice when she came back wet and happy. The trainers were actually only amused with a look on their faces implying: "Setters!"

The collpsible tunnel was a bit hard to understand, because it looked closed, but when opened a little from the other end she did go through it even though it was all wet and heavy and I was running fast from saying "Pussi!!" to the other end to pass the treat. She did the jumps well, even guided next to her. She went the tube also on the run and with a word - well it really was überexciting, no need for  incitement, really. :) Now we have to start praticing of carrying out the obstacles without haste and when she gets that, we get her going again -FAST. :)

We visited Keminmaa agilityfield also yesterday, but all we had to practice there was to come over. Everything else was so much more exciting except me. So I was running away when she was sniffing around until she noticed that mummy was screaming her name and running away! After "a few" times she actually turned her head when called and came over. So... we got to work on that, a lot! I think she's on the verge of becoming "a raggar youngster dog" rather than the sweetest puppy ever, which she's been until lately. I already told Esa we should go to the dogpark this week and really start working on come overs, now that it starts to become problematic.

And guess what?? Two of her front teeth have fallen and more were moving when we peeked her mouth this morning. :) She has her second vet appoinment next week too. She really is becoming a young lady (or then that raggar dog) also in other ways than just her height.