Nyt en tiedä mitä teen... Ruotsissa olisi 27.-28. päivä parsonviikonloppu, kasvattaja järjestää. Yöpaikkaa vain ei ole, joten suunniteltiin että oltaisiin menty vain päiväseltään. Se trimmauskin kun olisi kiva oppia. Siellä siis käydään läpi trimmausta ja näyttelyteoriaa (jee, ruotsiksi) sekä harjoittelua ja metsälenkkejä. Maksaa kuitenkin aika paljon... Ja meitä on vielä kaksi.

3. päivä sitten on Ostyn järjestämä parsoneiden trimmauskurssi, halvempi ja sen lisäksi suomenkielinen ;) Joten ilmoittauduin jo siihen. Nyt tulin sitten ajatelleeksi, että meillä on näyttely 17. päivä marraskuuta. Ja sen ja trimmauksen välillä tulee olemaan siinä tapauksessa vain 2 viikkoa... joten mennäkö sittenkään. Jos raahaisin Esan kuitenkin sinne Ruotsiin....???

Ääääähhh. En tiedä!

Foxy on yhtä herttainen kuin aina, niin kiltti pieni parson. On kai se jotain tihutyötäkin onnistunut tekemään, mutta se ei tee siitä kuitenkaan tuhmaa. Ollaan vielä teipattu sen korvat... En tiedä mitä sekin enää auttaa. Korvat on kuitenkin suurimman osan ajasta nätisti, mutta sitten on niitä hetkiä kun kuuluu ovelta ääniä tai juostaan metsässä kun ne menee hassusti tai jopa ihan pystyyn. Uskoisin kuitenkin että se lopullinen asento tulee olemaan ok. Ei ehkä täydellisesti istuva mutta ok. :)

Foxy is quite the sweetest little parson ever. :) I suppose she's managed some mischieve too, but those don't make her naughty, mainly it's just our fault leaving things around.. We are still trying to fix her ears. Most of the time they're settled quite well, only when she hears something suspicious or runs excitedly in the forest they might go up. But I think and also still hope that eventually they will be fine, not perfect, but fine anyway.

I don't yet know, whether to go to that parson weekend. We were thinking of coming home though for the night. But I still got one day to think about it...

Tässä pari söpöily kuvaa... Here a couple of cutie pics.




Mittailin tuossa Foxya huvikseni, kun kokokin alkaa olla sitä aikuisen luokkaa. Ja niinhän siinä on nyt käynyt... Taisimme sittenkin päätyä medi-luokkaan. Tuolla Foxyn takana on siis teippi jonka suurin lukema on 35, eikä sitä enää näy...
It seems that we're going to be competing in the medi-class after all. In that spellotape behind her the biggest numer is 35 and you can't see it anymore... But I'm pretty sure she'll be able to beat those bigger dogs too. :) She definitely doesn't lack the speed or the power in the jumps!