Näyttelyt-sivu on päivitetty, arvostelu on siellä englanniksi ja käännän sen tähän suomeksi. Tuomarina oli hollantilainen Hans von dem Berg:
8kk, hyvä koko. Tarvitsee aikaa luuston kehittymiseen. Erittäin hyvä pää, liian korkealle asettuneet korvat. Tummat silmät. Hyvä otsan pituus (ilmeisesti tällä tarkoitetaan otsapenkereen korkeutta). Tarvitsee suuremman rintakehän. Hyvä ylälinja. Hyvät takakulmaukset. (kulmauksilla tarkoitetaan raajojen kulmauksia mm. polvet, lavat). Väritys voisi olla parempi. (Foxyhan on jokseenkin likaisen värinen pilkkujensa takia). Liikkuu energisesti. (En oikein osaa sanoa kuinka suomentaa "Moves with drive", mutta se on kuitenkin positiivinen kommentti. :)
Reissu oli pitkä ja raskas mutta Carinan pitäessä seuraa se meni yhdessä hujauksessa. Ainakin kotiin päin tultaessa. Mentäessä oli jokseenkin raskaampaa. Matkustusvälineenä meillä oli korkea pakettiauto johon mahtui tarvittaessa nukkumaankin katonrajaan. Etuosaan oli sijoitettu kuskin lisäksi 4 istuinta ja taakse 3 metallihäkkiä ja kaksi kantokoppaa pienimmille. Meitähän oli mukana Esa, minä, Carina, Kaija ja Pena ja eläimellisellä puolella Foxy, Kerttu, Elmo, Vote ja Juppe. Malla ja Opa vietiin hoitoon. Voitto ja Juppe jouduttiin ottamaan mukaan kun ei hoitajaa löytynyt kotiin. Lisänä perässä tuli iso asuntovaunu, jossa me kaikki yövyimme, isommat koirat autossa.
Helsinkiin ajettaessa matka kesti 12 tuntia. Päästiin kuitenkin jo yhdeksän aikoihin Rastilan leirintäalueelle, pistettiin vaunu lämpiämään ja peseydytiin, syötiin, lenkkeiltiin ja kastuttiin, koska koko ajan satoi roimasti vettä. Foxy onnistui jossain välissä asuntovaunussa hypellessään telomaan poskensa niin että siihen tuli leveä verinaarmu. Kukaan ei huomannut mitään ennen kuin illalla nukkumaan laitettaessa. Yön kuuntelimme radiota ja pyöriskelimme sängyssä, sillä termostaatti jumitti "HYVIN KUUMA" -kohdalle eikä sitä saatu laskemaan. Joten muutaman/parin tunnin yöunien jälkeen nousimme ylös kuudelta ja suoritimme kaiken sen mitä illallakin, kastuminen mukaan lukien sillä vettä tuli edelleen, ja lähdimme köröttelemään kohti messukeskusta.
Meillähän ei ollut Foxyn kohdalle suunnitteilla sen suurempaa menestystä kuin Voittaja -07 titteli jota ei siis ollut mahdollista saada, koska kilpailemme edelleen pentuluokassa ja emme näin ollen olleet suuremmin pettyneitä PEK3 sijoituksesta. ;) Paremmat voitti, sen voin rehellisesti sanoa, joten hurjasti vielä onnea Kertulle ja Uhmalle!!! :) Meillä on vielä paaaaljon harjoiteltavaa kehäkäyttäytymisessä kun otamme malliksi Uhman. :) Esa otti ahkerasti videoita ja kuvia joten niitä seuraavaksi.
Odottelua. Tässä kuvassa näkyy illalla tullut naarmukin.
Tässä mennään kaikki yhdessä kehää ympäri.
Sitten me hyppäsimme pöydälle, ensimmäisiä kun oltiin. Tuomari oli oikein mukava herrasmies ja kehui Foxya minun mielikseni. ;) Kun hampaita alettiin katsomaan sanoin "hampaat" ja tuomari toisti minun perässäni :D Foxy osasi olla oikein nätisti pöydälläkin.
Ja laitanpa tähän vielä meille malliksi kuinka mennä ensi kerralla. Ensin siis pyörähtää Uhma eli Joutilaan Pipsa josta tuli ROP-pentu ja sitten Kerttu Miselin Mary Jo PEK2.
Tässä vielä palkintojenjako. Minulla olisi vielä monta muutakin videota, mutta en taida jaksaa laittaa ihan kaikkea... :)
Kerttu-affenpinserikään ei saanut haettua juniorivoittoa vaan jäi toiseksi, mutta esiintyminen meni niin nappiin kuin voi vain mennä, joten parhaansa tuli ainakin tehtyä. Elmo sai tulokseksi 1/1 junioriluokassa, massaa ei ollut vielä tarpeeksi sen suurempiin voittoihin. Mutta nämä kaksi ovat ensi viikonloppuna lähdössä Tukholmaan Pohjoismaiden Voittaja näyttelyyn joten odotukset ovat jälleen korkealla. :) Ja jos ei sielläkään tärppää, niin tammikuun alussa sitten Göteborgissa Ruosin Voittajassa. :D Aika sinnikkoja täytyy sanoa. Meille seuravaa näyttely on Kajaanin Tamminäyttely. Viimeinen kerta pentuluokassa.
Vähän ehdin minäkin tapaamaan sukua kun Reko ja Kaapo tulivat katsomaan Foxya :)
Carina ja Kerttu esiintyivät meistä viimeisenä ja ehdin jo säikähtää, että olemme siltä seisomalta lähdössä takaisin kotiin, mutta onneksi Wakonda's kennel menestyi kasvattajaluokassa ja Elmo sekä kumppanit pääsivät isoon kehään. Sitä odotellessa shoppailtiin Esan kanssa, syötiin karkkia ja jäätelöä ja katseltiin pupuhyppelyä. Vimmalla etsittiin parsonkrääsää mutta kaikki ne vaan on jack russeleista. Päätin sitten että piirrän Foxysta itse itselleni jotain kivaa. Sellainen pinssi tai muu vekotin olisi kuitenkin vielä tähtäimessä löytää joskus jostain. Ehkä ensi kesänä Tukholmasta sitten. Sieltä jos jostain.
Areenalla oli hienoa istua katsomassa. Tultiin vahingossa tuntia liian aikaisin joten saatiin ihan hyvät paikatkin. Ja kylläpä niitä kasvattajaryhmiä riitti... Mastiffit sijottuivat vähän huonosti ja niille neuvottiin paikat ihan väärin joka sai aikaan hirveän ruuhkan seuraaville tulijoille - kukaan ei tiennyt mihin mennä. Vähän ennen tuomarin arvostelua alaskan malamuutit ja bokserit rähisivät jolloin mastiffirivikin meni ihan vinksalleen eikä Elmo suostunut enää kääntämään selkäänsä rähisijöille. Vaikka eihän jatkoon oltaisi joka tapauksessa ehkä päästy. Mutta menipä se isossa kehässä esiintyminenkin sitten vähän vaikka miten ja jäi pikkuisen harmittamaan.
Olisin tietenkin vielä halunnut jäädä katsomaan 3. ryhmän kisaa, mutta siihen oli vielä aikaa ja meidän oli tarkoitus vielä lähteä sukuloimaan, joten jätimme show-humun taaksemme heti kasvattajakisan jälkeen. Ehdin vielä löytämään itselleni ulkoilutakin josta olen oikein oikein iloinen. Testasinkin sitä tänään ja olen edelleen iloinen. Väri vain on vaalea, kun muuta ei ollut ja jostain olen jo hankkinut siihen tahran...
Illaksi suunnistimme taas Rastilaan missä vietimme vielä toisenkin yön tällä kertaa viileämmissä tunnelmissa ja aamulla kotiin päin.
Eipä Foxy kauaa ollut torkuilla. Tuossa se on taas tuijottelemassa. On meillä tänään kuitenkin nätö-harkat, jos vaikka lopuksi joudettaisiin ottamaan pikkuisen agilityakin.
Kommentit