Niin, se ketun katsominen meni ehkä vähän mönkhään, kun Foxyn mielestä se mies, joka seisoi kettuhäkin takana oli paljon pelottavampi. Tiedettiinhän me, että meillä on pehmeä koira, mutta että ihan noin... Kettu oli siis häkissä isossa hallissa, josta löytyy myös keinoluolat. Foxy tuli sisään ihan ok, ja kun päästin sen hihnasta se alkoi tutkimaan ympäristöä hyvin varovaisesti. En tiedä kumpi oli loppujen lopuksi se jännä juttu, kettu vai mies. Kettu oli aluksi peitetty levyn taakse, että Foxy oli joko varovainen pelkän hajun tai sitten sen miehen takia. Se vain meni kauemmas, kun mies yritti houkutella sitä itse lähemmäs häntä ja kettua esim. kädellä tai muutoin kutsuen. Meillähän meni mejäilykin mönkään sen takia, että Foxyn piti koko ajan raapia maata Peterin takia, joka tuli meidän perässä...

No, yhtään haukkua ei saatu, paras oli matala murina juuri kun vaneri siirrettiin pois häkin edestä ja Foxy näki ketun ensimmäisen kerran. Vetäjä istui koko ajan ketun vieressä, joten en sitten osaa sanoa jäikö koira kauemmaksi miehen takia vai pelkäsikö se myös kettua. Kokeilemme ensi kerralla vähän eri tavalla, niin että kettu on aivan issekseen ja jos joku on siinä lähellä, niin minä tai Esa. Ehkä pari kertaa viitsii vielä käydä katsomassa, mutta jos ei edistystä tapahdu, niin sitten meidän Foxylla ei vain ole sitä vaadittavaa kettukoiraksi asti.

Pihalla antoi kyllä olettaa, rähisi kaikille kun tuli likemmäs, kuopi maata ja oli oikein täpinöissään. Senkin takia luultiin, että se saataisikin oikeasti syttyä sille ketulle. Mutta nyt kävi näin, kokeillaan me vielä joskus uudestaankin. :)

Tässä odotellaan kettuiluvuoroa
1645449.jpg

Tässä nuuskutellaan; kettu on sermin takana ja siellä taustalla näkyy myös se keinoluolasto.
1645445.jpg

Tässä sitten rentoutumista autossa moisen koitoksen jälkeen. Ulkopuolinen ei ehkä ymmärrä, mutta Foxy erittäin harvoin loikoilee selällään, eikä ole koskaan tehnyt sitä autossa. Mutta ilmeisesti autokin tuntui tämän jälkeen turvallisemmalta paikalta. :)
1645446.jpg

Tänään käytiin Rommin kanssa ottamassa Kaijan ja Pentin pihalla agilityä. Kaija myös poisti Rommin tikit. Haava ei ollut umpeutunut, joten annamme sen olla auki ja puhdistellaan huolellisesti, nyt kun on näin lämminkin ja mätäkuu tuloillaan. Mutta itse asiaan; Rommi osasi jo vaikka sun mitä! Ja Pena kehui kovasti, eikä se kehu turhasta. ;) Otettiin neljän esteen sarjaa luoksetulolla, hienosti se jo liitää ne, eikä mitään haahuilua mihinkään muualle kuin sinne ken kutsuu! Katsekontakti on jo samaa luokkaa kuin Opalla, koira oli koko ajan hanskassa täydellisesti, enkä valehtele! Välillä Pena käski Esan antaa Rommin mennä vähän omiaan ja nuuskutella ja lähteä itse kävelemään rauhallisesti toiseen suuntaan. Eikä mennyt kauaa, kun Rommi hoksasi että Esa on poissa ja juoksi heti sen luokse. :) Kokeiltiin  myös A:ta, jonka se juoksaisi muutaman kerran, ekalla kerralla hyppäsi vielä alas ja juoksi ohi, se ei ole sellainen vuorenvaltaaja kuin Foxy - ei niin rakasta korkeita paikkoja. Puomiltakin se hyppäsi kerran, kun Esa ei välillä kunnolla vedättänyt nakilla. Eniten mieltä ilahdutti se loistava kontakti. Vaikka Esa ei huomioinut Rommia mitenkään, tillitti se siinä vierellä, pisti istumaankin ja odotti, että jotain tapahtuu. :D Nyt luulen, että voimme lähteä useamminkin käymään kentällä Rommin kanssa, tosin vielä ihan vain Rommin kanssa keskenään. Toisten koirien läsnäolo muuttaa taas asiaa, mutta vähitellen otetaan vaikka ensin Opa mukaan kentän laidalle, sitten Foxy ja sitten... onkin jo elokuu ja Esalla ja Rommilla alkaa alkeiskurssi! :)

Ehkä ei ihan syyskuun seuran kisoihin, vaikka ikä kyllä riittäisi... Minä vain luulen, että Esalla ei riitä hermot lähteä itse vielä kisaamaan. :)