Ju, det var allt på Svenska, alltså titeln... ;)

Viikonloppu meni aika tohinalla. Tarkoituksena oli jo perjantaina lähteä kennel tapaamiseen, mutta työrytmiin vielä tottumattomina oltiin molemmat niin väsyneitä että katsottiin paremmaksi nukkua yö kotona ja mennä seuraavana päivänä suoraan näyttelypaikalle. Kehän oli tarkoitus alkaa joskus yhdentoista tienoilla Suomen aikaa, eikä se pahasti ollut jäljessäkään (ainakaan kun vertaa Elmon ja Kertun kehää, joka tuli noin 2-3 tuntia myöhässä.). Päivä oli ihanan lämmin ja aurinkoinen ja näyttelypaikka kaunista, vihreää ja pehmeää nurmea (joka koituikin kohtalokkaaksi, kuten myöhemmin voitte lukea...). Paikalle olivat jo saapuneet Enzo perheineen ja Dark Russellin kaksi telttaa olivat pystyssä. Näyttelyalue olikin varsinainen telttakylä, mutta kehät tilavia, joiden reunoilla ja väleissä mahtui mainiosti kävelemään. Voin lämpimästi suositella kaikille Piteån näyttelyä. Ainakin joka kevät/kesä järjestetään yksi.

Blenda-äiti ja Hetta teltassa:
1606542.jpg

Tuomari oli herttainen vanhempi nainen, joka juoksutti normaalisti ympyrän yhdessä ja sitten yksin sekä suoran. Kilpailuluokissa enää vein seistiin. Pikkuisen se näytti myös vinkulelua pöydällä ja kilpailuluokan seisonnassa.

Foxyn kävelystä ei tullut oikein mitään, en malttanut laittaa hihnaa kunnolla korvien taakse, joten kuono oli tiiviisti maassa lähes koko kiekan ajan. Suoraan kävelykin meni vain vähän paremmin. Kun seisomaan piti alkaa, Foxy huomasi että alla on pehmeä ruohomatto ja laittoi vähän väliä maate. Se kyllä seisoi huippu nätisti silloin kun seisoi; häntä pystyssä ja korvat alhaalla. ;) Tässä tyylinäytteitä:
1606514.jpg

1606519.jpg

1606521.jpg

1606524.jpg

Junioriluokassa meitä oli kaksi ja molemmat saivat ykkösen (punainen nauha) mutta Foxy sai CK:n, joka  oikeuttaa paras narttu kehään! :) Eli periaattessa kilpakumppani sai EH:n ja Foxy ERI:n. Olipas se sitten vasta mukavaa!! Parasnarttu kehässä minulle oli sijoitus oikeastaan aivan sama, mukana oli yksi valio(Mojovan Elentari) josta tuli PN1 ja VSP (ja uusi Ruotsin MVA!! :D), yksi avoimen luokan koira (Foxyn puoli sisko, sertin saanut sekin) josta tuli PN4 ja yksi nuortenluokan koira Zelmah josta tuli PN2. Eli nuorimpia oltiin kuitenkin. Tuomari ei muuten kysynytkään ikää, ei mitannut eikä spannannut.

Englanninkielisen arvostelun löydät Näyttelyt-sivulta, tässä suomeksi (vapaa käännös):
Erittäin hyvää tyyppiä. Ihastuttavan ilmeikäs, feminiininen pää. Hyvä pään muoto. Hyvä kaula. Kompakti kokonaisuus (vartalo). Riittävän syvä rinta.  Hyvät takakulmaukset. Hyvä turkki ja väri. Liikkuu erittäin hyvin. Kiva luonne.

Saatiin ihana vaaleanpunainen ruusukekin. Ei oltaisi hoksattu moista hakeakaan, ennen kuin Anna kertoi, että sellaisen saa. Ilta jatkui sitten völjäilyn merkeissä, meitä väsytti ja päivä oli kuuma. Välillä nukuttiin autossa ja ulkoilutettiin koiria, kierreltiin näyttely paikkaa ja seurattiin myös Elmon kehää. Elmosta tuli ROP ja se sai sertin! :D

Iltapäivästä suoriuduttiin meidän leirintäpaikalle, joka oli siis Blåsmarkin Urheiluseuran tilat. Siinä oli vieressä jalkapallo viheriö, oleskelutilat keittiöineen, sekä vessat ja suihkut. Me asuttiin Esan ja koirien kanssa Penan ja Kaijan tilavassa Ivecossa, johon on rakennettu sängyt katon rajaan niin, että koiriakin mahtuu semmoiset viisi ainakin - jos ei kaikki ihan rotikoita kuitenkaan - joten meille oli tilaa loisteliaasti, eikä tullut kuuma eikä kylmä.

Illan vietto sujui grillauksen ja jutustelun merkeissä, tosin meidän osalta melko paljon vain kuuntelun merkeissä, ei se Blåsmarkin murre vielä oikein uppoa, eikä englanti sujunut, mutta onnistuttiin me välillä osallistumaan vähän keskusteluunkin. Juteltiin lähinnä metsästyksestä ja Peterin Suomen reissuista, Suomen kielestä, mäyristä, supikoirista ja kätyistä. (kaikkien muiden lausuminen oli ok, paitsi kettu oli kätty). Alkuillasta käytiin katsomassa mäyrän pentuja. Niitä oli kaksin kappalein Diizan omistajilla. Poikaset olivat löytyneett hyljätystä pesästä ja päätyneet heidän hoiviinsa. Ne oli niin suloisia!! Jos niitä piti vähänkin kauempana itsestä alkoivat heti uikuttaa hauskalla natisevalla äänellä. Tykkäsivät olla ihan lähellä kaulataipeessa ja kainalossa. Sellaisessa kaninhäkissä pitivät niitä ulkona. En sitten ole aivan varma mitä tulevaisuudessa (suurin osa jutuista meni ohi, varsinkin illalla kun oltiin muutenkin ihan tööt). Ruotsissa keinoluolilla käytettään mäyrään, että liekö suunnitteilla oma luolasto Piteåån?
1606507.jpg

1606503.jpg

1606499.jpg

Me Esan kanssa vetäydyttiin melko aikaisin nukkumaan (se on se aikaero kun tekee tepposet), muut jäivät vielä pelaamaan jotain mölkyn tyyppistä. Aamusta oli tarkoitus kokeilla verijälkeä. Foxylle vedettiin sellainen reilu 50m jälki, joka ehti vanhentua ehkä noin tunnin. Harmillisesti Peterin koettaessa laittaa Foxylle valjaita Foxy sai siitä kilarit ja päätti että Peter on pelottava kähmijä ja sitä tulee haukkua. Peterin seisoessa takana meidän ollessa aloituspaikalla, piti vähän väliä kääntyä Peteriin päin, tuhahdella ja kuopia maata. Foxy seurasi sitten jälkeä (välillä Peterille murahdellen) muutaman metrin, eksyi hetkeksi väärään suuntaan, mutta ilmeisesti tuulen taas tuodessa veren ja riistan (kauriin jalka kaatona) tuoksun sen nenään, suunnisti se loppu matkan kaadolle ilman ongelmia. Nuuski jalan tarkkaan ja kuopi siinäkin maata. En sitten tiedä kuopiko se kaadolle vai Peterille...

Blenda-äiskä odottaa vuoroaan päästä töihin:
1606545.jpg

Ennen kotiin lähtöä käytiin vielä Peterin ja Killerin (heidän urosparsoninsa) kanssa tyhjillä luonnon luolilla. Peter kertoi meille luolametsästyksesä ja omasta metsästystyylistään ja Killeri kävi hiekoittamassa turkkinsa tyhjissä luolissa.
1606493.jpg

1606492.jpg

Ja sitten lähdimmekin kotiin. Tässä vielä kuva Foxysta ihan an ruusukkeen kera jossa on nyt pari reikää. :)
1606483.jpg

Ja takaisin töiden pariin...