Meidän päivärytmi menee niin, että herätään, jotkut vähän laiskemmin kuin toiset, eli Rommi aloittaa satunnaisen vinkumisen olkkarin puolelta heti kun herätyskello piippaa ekan kerran johon Opa sitten monesti yhtyy hännänkoputuksella. Foxy ei liikahdakkaan. Meillä Rommi nukkuu yöt olohuoneessa omassa häkissään, koska muuten se tepastelisi koko yön. Tai no, ei ehkä koko yötä, mutta heti jos joku liikahtaa tai kuuluu jokin ääni se tepastelee. Ollaan kokeiltu häkin ovi auki, mutta ei se malta asettua siihen. Heti kun oven laittaa kiinni, se laittaa nukkumaan. Muuten se vaeltelisi ympäri, ympäri, ympäri...

Sitten äippä nousee ja laittaa koirille pian ruokaa. Sillä aikaa koirat odottavat kiltisti istuen takan edessä. Nyt on ilmeisesti osalla jotain syysmasennusta, kun yleensä vain Rommi odottaa siinä takan edessä (mutta tärkeintä siis on, että osaavat odottaa pyörimättä jaloissa). Sitten jaetaan ruoka, ensin Opalle, joka yrittää monesti varaslähtöä, sitten Foxy, jota joutuu yleensä kutsumaan kahdesti ja kun olet juuri saanut sen sivulle istumaan ja laitat kuppia maahan, se peruuttaakin pois. No, olen nyt parina aamuna ollut tiukkana ja kun käsketään sivulle niin siinä sitten ollaan. Ja lopuksi Rommille, joka osaa nykyisin odottaa jo tosi nätisti. Rommia sitten ehkä vähän simputetaan ennen ruoan saantia, istu, maahan, istu maahan, mutta hyvin se ottaa senkin. ;) Opa syö nopeiten, Rommi hyvänä kakkosena ja sittenkin Foxy vielä miettii viitsisiköhän tuota syödä. Se pitää tarkkaa vahtia Rommista, ettei vain tulee metrin päähän hänen kupistaa ja jos tulee, niin käy vähän nappaamassa huulesta. Ja sitten syö, todella hitaasti ympärilleen kuikuillen... Eli ongelmana tässä on Rommi. Pitäisi ehkä alkaa tarjoamaan Foxylle ruoka toiseen huoneeseen ja ovi kiinni, että se saisi olla varma ettei kukaan tule sen kupille.

Sitten me lähdetään pisulle. Rommi menee sekaisin jo siitä, että lähden kävelemään ovelle, Foxy kuulee sen ja lopulta Opakin on siinä samassa kasassa eteisessä ja kaikki kompastelevat kenkiin, yrittävät istua toistensa päälle ja minä koetan etsiä sieltä alta jostain kumppareitani ja vetää takkia niskaan. No, tähänkin on ratkaisu ja nykyisin Opa ei heti tule rynnimään ovelle kun kuulee minun menevän ulos. Se nimittäin tietää, ettei se pääse sinne koskaan muuten kuin luvan kanssa. Joten se odottaa vielä olohuoneessa. Nuo kaksi pienempää on sitten helppo saada kuriin näyttämällä missä niiden pitäisi odottaa, eli olohuoneen puolella. Avaan oven, ja kutsun Opan. Opa sujahtaa nätisti Rommin päältä ulos (Rommi ei hievahdakaan, vaikka ovi on auki ja Opa juuri vilahti ulos) Foxy koettaa vielä aina varastaa... ja kun koetan estää sitä, Opa menee hämilleen ja jää puolitiehen. Mutta tärkeintä onkin, että Rommi osaa, kyllä se Foxykin vielä hoksaaa. Sitten Foxy saa luvan ja nyt nousee Romminkin pylly jo vähän maasta, mutta ensin istutaan ja sitten - luvan kanssa ulos.

Ulkona sitten pikapisut nurmelle ja tässä vaiheessa minulla on kiire saada kaikki metsään. Rommi ja Foxy osaa olla tosi hätäkakkaisia toisinaan ja koetamme välttää nurmelle tekemistä ja Opa myös, mutta asian eri merkityksessä. Se on nimittäin hoksannut mistä sitä saa aina - kentältä. Hevosenkakkaa. Joten täytyy pitää huoli että kaikki suuntaavan heti metsään.
1859081.jpg

Siinä vaiheessa kun Rommi on saanut pahimman hädän pois se suuntaan katseensa lähimpään Foxyyn ja siitä alkaa taisto. Ja ne riekkuvat yleensä koko lenkin ajan pihamaalle saakka missä etsitään joku keppi suuhun. Foxy ei kylläkään nykyisin enää jaksa jahdata Rommia jolla on keppi, koska se uskoo jo, että voita sitä takaa-ajossa, eikä sillä riitä voimat repiä keppiä toisen suusta. Joten se tyytyy raivokkaasti puolustamaan se löytämään keppiä ja sanoo kyllä Rommille painavat sanat jos se koettaa häneltä keppiä viedä.

Jossain vaiheessa nappaan Rommin syliin (on vähän nimittäin pelkoa siitä, että se karkaa pihattoon ja sieltä sitä ei saa pois...) ja mennään kaikki sisälle. Äippä pääsee aamupalalle.

Tässä vielä viedopätkää lenkiltä, Foxy hoksasi miten helpoiten saada Rommi pysymään kaukana hänen kepistää - mutta toisin kävi.