Hyvin täällä pärjätään, kiitos kaikille osanotoista ja ystävällisistä sanoista. Ehkä ei aivan vielä olla tajuttukaan mitä tapahtui, kun se tapahtui niin nopeasti... Sekin varmasti asiaa helpotti tavallaan, että Opa oli kuitenkin jo rotikalle korkeassa iässä ja sitä oli alkanut valmentautumaan siihen, että se saattaa yhtäkkiä yllättäen huonontua, vaikka niin terve poika olikin. Oli se siltikin jotenkin väärän tuntuinen tapa sille noin lähteä...

Mutta elämä täällä koirankarvantäyteisessä talossa jatkuu, vielä ei ole niitä mustia imuroitu pois, vaikka aika jo olisikin. Pikkunassikat osaavat pitää meistä huolta ja antaa ylenmääräistä hellyyttä. Rommi on päässyt makuuhuoneeseen yöksi ja lipsuttelee hereille aamuisin. Opan muistoksi annetut luut on piilotettuna sinne tänne ja Rommi kuljettelee niitä sitten kätköstä toiseen. Siinä tuntuu käyvän niin, että Rommi vie Foxyn luun piiloon ja alkaa syömään omaansa :D Foxy parka kun ei sano mitään vaikka toinen vie luun aivan nokan alta.

Aamutoimiin kuuluu nyt vakituisesti hevosten hoito ja huomenna määrä vielä tuplaantuu, kun kotiin tulee meidän kauan hakemamme ylläpitohevonen. Sen nimi on Pepe ja se on lämminverinen ratsu.