Urpon blogista kävinkin jo nuuskimassa ensimakuja näyttelytunnelmista, meillähän on lähtö jo tänään. Itseasiassa minua jännittää enemmän se lauantaina - luonnollisestikin, kun kyseessä on ekat kisat. Toki erkkarikin jännittää, mutta enemmän varmaan vasta lauantai-iltana, säästyy siltä ;) Luulin tosiaan koko ajan, että kyseessä on ulkonäyttely mutta eipäs olekaan (se luki kyllä postissa aikaa sitten tulleessa näyttelylapussakin... mutta oli ilmeisesti kiire vain lukea kuinka monta parsonia kehissä on vaikka olin kyllä senkin jo palstalta aiemmin lukenut... Jokin tätä nuppia vaivaa.) ja se ilahduttaa minua syvästi.

Minulla on pakkaamiset pakkaamatta, ruoka laittamatta, koirat sukimatta ja siivoamatta ja meidän piti oikeastaan jo puolituntia sitten olla matkalla. No, toiveet siitä on heitetty kaivoon, sillä auto meni eilen sököksi - tai siis siinä oli jarrut jo sökönä valmiiksi ja Esa alkoi sitten "korjaamaan". Kyllä se ihan osaa noita autoja laitella, mutta joskus sattuu virhearviointeja joita seuraa useita reissuja kaupunkiin varaosaliikkeeseen ja takaisin. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Esa kolmannella reissulla kaupungissa ja minä tässä koneella teen itseni hyödylliseksi.

Muuten meillä ei oikeastaan ole mihinkään kiire paitsi koululleni Ouluun, johon piti palauttaa muutama kirja joiden kanssa on nyt viikon pitänyt hässäkkää ja opettajalle yksi folio. Lähdetään jahka voidaan, en jaksa enää soitella ja selitellä miksi ei tällä kertaa olla tulossa ajoissa. Laittakoon sitten vaikka laskun siitä kirjasta.

Onneksi radiosta tulee jotain leppoisaa musiikkia ja tässä vähän rauhoittuu itsekin, vaikka sormet meinaa sotkeutua koko ajan... Kysäisin eilen Sotkamon agilityporukan edustajalta mahdollista lupaa käyttää kenttäänsä huomenna, mutta ei ole vastanneet... Ehkä toisaalta parempi olla treenamatta enää viime tipassa, kyllä minä tiedän aika hyvin mitä se Foxy osaa ja mitä minä en ja edelliset treenit keskiviikkona meni kuitenkin tosi hienosti, vaikka pelkkää etenemisympyrää harjoiteltiinkin (ja myös antietenemistä, jolloin piti ohjata vain jokatoiselle esteelle).

Foxy on siis ollut riemuissaa lihasten rentoudesta, jota kesti kaksi päivää. Tai oikeastaan vain yhden. Pitäisi hillitä noiden koirien menohaluja, käyttää ensin lyhyellä lenkillä yksittäin ja sitten vasta päästää yhteen, koska selvästikin nuo räjähtävät lähdöt suurinpiirtein suoraan oven suusta eivät tee koissujen koiville hyvää ja kun sitä palautumisliikuntaakaan ei harrasteta vaan rallia juostaan siihen saakka että komennetaan sisälle. Tänään sisälle tulon jälkeen Foxylla näyttivät takajalat kramppaavan, sellaista takapotku tyypistä kiskontaa pari kertaa, mutta meni kolmessa sekunnissa ohi. Eli jotain tosiaan pitäisi asialle tehdä tai meillä makaa lotkottaa vain kaksi aivan jumivaa koiraa jotka koettavat vain pitää hauskaa aina ulospäästessään. Ties vaikka Rommikin on siksi niin rauhallinen, että se on tosiasiassa aivan jumissa.

Painakaapa nyt kaikki tuntemattomat blogitutut hyvin mieleenne miltä Foxy ja Rommi näyttää niin osaatte tulla juttelemaan ;) Minä ainakin olen nyt pari päivää harrastanut sitä muiden blogeja lukiessani! :D