Naperot on jo pari päivää olleet kotona, sen verran ettei niitä enää muista kaivanneensa ;)

Täällä sää heittelehtii miten sattuu, välillä on pakkasta ja tulee jopa lunta niinkuin nyt, välillä sitten taas on velliä ja sataa vettä, kuten eilen. Saisi päättää jo! Ei jaksa lällisäitä. Inhoan märkiä loimia hevosilla ja muutenkin sitä kun joutuvat olla mähöttämään tuolla pihalla märkänä. Tai kyllä ne aina hyvin pitää vettä ne loimet, mutta pää ja kaula kastuu! Ja jalat! Ja ihan apaattisina tuolla seisovat. Kun eivät tajua mennä pihattoonkaan eikä sinne kaikki kolme mahtaisi mahtuakaan - egonsa puolesta.

Huomenna meillä on taas treenit ja Kamun omistaja S tulee meidän kanssa samoihin treeneihin :) Saa nähdä onnistutaanko ihan järkkäämään kimppakyytiä, suunnitelmissa ainakin on. Eilen haettiin hallin avain, hip hei! ja ajattelinkin heti tänään viuhahtaa hallille treenaamaan jotain. :) Keli on kyllä superhyper liukas ja olen vähän vellihousu mitä tulee autoilemiseen huonolla säällä, mutta jos minä nyt uskaltaisin kuitenkin... Kun kerran pääsee litaamaan :)

Foxy on aivan supersuloinen ja rakastan sitä! Rommi on aivan superrasittava ja rakastan sitä välillä kovasti. Saahan pitää lellilasta? Varsinkin jos se lellilapsi on muutenkin tosi kiltti (ei turhaan pomoileva) ja kun sen itsetuntoa tulee muutenkin kohottaa ja kun sen tulee muutenkin olla Rommin yläpuolella arvoasteikossa? Saa, saa. :)

Rommille pidetään vähän "jääkautta" nyt. Ei siis sitä ihan oikeata versiota jääkaudesta, mutta ei rapsutteluja, ellei itse kutsu sitä luokse joskus harvoin, ei syliin, ei edes silmiin katsomista tai juttelemista. Sisälle tullessa aion kyllä silti palkata ja kehua. Tämä siis siksi, että se on alkanut hyppimään valtavasti vasten, näykkimään käsiä pienimmästäkin sen mielestä provosoivasta liikeestä ja saattaa jopa nousta etutassuilla syliin, kun istuu ruokapäydässä! Kaiken huippu! Foxykaan ei saa tehdä semmoista. Tähän mennessä se on tehnyt tuota vain vieraille, ei meidän kanssa, joten päätettiin, että on aika palauttaa Rommi takaisin maan pinnalle, tai ainakin ruohonjuuritasolle.

Pitäisi lähteä hakemaan hevosille puruja, mutta pienempi hevostenhoitaja oli kuulema ollut erimieltä siitä kuinka nopeaan aamupala tulee nauttia, joten tässä vielä odotellessa... Nyt on siis kysen S:n tyttärestä :) Mutta ehdinpä itse sitten syödä oman aamupalani, kun muutoin olisi jäänyt myöhemmälle. Eipä tule nälkä siinä lapioidessa.

On jotenkin kiva fiilis. Voisi kirjoitella kauemminkin. Meillä on muuten ihan oikeat agilitykisat 1 ½  viikon päästä Haukiputaalla. Kaksipäiväiset, yhteensä 4 starttia, kaksi agi kaksi hyppäriä. :) Että nyt käydään sitten vaan keräämässä ne kaikki nousunollat ja yksi vielä kohti kolmosiakin, eiköstä vaan! Vaan kyllä mulle tietenkin kelpaa ne hyvät hyllytkin.

Kallista kyllä tuo kisaaminen. :( Haukiputaan kisojen eka ja toka startti 14€ siitä eteenpäin 12. Eli kisamaksuihin meni jo 52 plus löpöt n. 25 (siis Ouluun). Siitä en oikein pidä, että hinnat on noin korkeita. Epiksetkin saattaa maksaa 5 euroa tai yli. Ruotsin puolella yksi virallinen startti maksaa 6 euroa. Harmi etteivät Pohjois-Ruotsissa erityisen paljon järjestä kisoja. Että jos vaikka kerran tai kaksi kuussa käy kisoissa ja vaikkapa hierottaa koiraa vähintään sen kerran kuussa niin täällä meidän suunnalla se tekee jotain 100 - 150€ kuussa pelkästään kisaamiseen, tähän sitten hallimaksut, avainmaksut, koulutukset. Kyllä pian vaikka kahden kisaavan koiran omistajalla olisi vaihtoehtoisesti varaa pitää vaikka puskahevostakin (ei siis kisaavaa) - täyshoidossa kohtuu hintaisella tallilla. Kun aina sanotaan että hevosen pitäminen on kallista... Niin että onpa tuo koiraharrastuskin ja lisäksi useammalla se ei jää vain yhteen harrastukseen vaan siinä on lisänä näyttelyt (vähintään yhtä kallista) näillä kettukoirilla luolailut, sitten on mejää, tottista jne. Ja sitten aina lisäksi ne polttoainekulut.

Niin, että jos haaveena joskus oli oma hevonen, mutta eihän se käy kun se on niin kallista ja olet sen sijaan hankkinut kaksi koiraa ja harrastat niiden kanssa näyttelyitä, agia ja metsästystä, niin sitä saattaa miettiä toisenkin kerran. Mutta koiristahan ei voi enää luopua. Se on vain alettava tienaamaan enemmän sitä hevosta varten sitten ;)

Olisikin muuten mielenkiintoista pitää yllä koirakulupäiväkirjaa. Vielä mielenkiintoisempaa, jos sen tekisi useampi henkilö ja menoja voisi vertailla harrastusmäärien, koiralukumäärän jne kesken. Haastaisin ihmisiä aloittamaan päiväkirjan, mutta täytyy myöntää, että se edellinenkin haaste on jäänyt meiltä tekemättä, siis punnerrukset. Ne vain "unohtui"... Voisi tietenkin aloittaa alusta.