Vaikka Rommin kanssa ei oikein voi sitä estää. Jotenkin aina trimmaamattoman parsonin näkiessään tulee sellainen olo että kehtaavatkin olla trimmaamatta, tämä erityisesti kesäisin. Kyllä turkkia saa minusta talvella olla ja muutenkin, miksi pitäisi olla näyttelytrimmissä jos ei näyttelyissä käy, ei se koira siitä erityisesti kärsi jos se on trimmaamaton, ettei sitten ole kyseessä jokin silkkiturkkinen ja pitkäkarvainen helposti sotkeentuva tai takkuuntuva... vähän niinkuin meidän Rommilla.

Olen vain itse miettinyt, että koska karva ei kypsy ei vaikka mitä tekisi, entäs jos tuo nyppiminen käykin oikeasti kipeää? Sitä ei oltu koskaan nypitty meille tullessaan ja työ oli aivan valtava. Nyt työ näyttäisi olevan aivan yhtä valtava. Karva on hieman parempi, se ei ole kikkura, mutta se ei ole myöskään yhtään sen nypittävämpi, eikä se ole oikea parsonin turkki. Täytyy myöntää, että mielessä on käynyt, mitä jos koira onkin sekarotuinen, entä jos sen karva ei ole nypittävää ja me nypitään sitä. Se on pehmeää, untuvaista ja taipuisaa, siis yhden karvan saa puristettua myttyyn. Ei Foxyn karvoja saa puristettua myttyyn, ne on niinkuin hevosen jouhia. Ja miksi karkeakarvaisen parsonin nimi olisi karkeakarvainen jos karvaa ei voi ei hyvällä tahdolla kutsua karkeaksi?

Ollaan vaan pitkitetty tuota nyppimistä, vaikka nyt luulen, että paras olisi ollut nyppiä karva uudestaan silloin kesällä heti kun siitä vain sai sormella otteen. Ollaan luettu niin monesta ei vaihtoehdosta parantaa pilalle mennyt turkki, ettei oikein tiedetty mikä oli se paras keino ja miettiminen venyi ja nyppiminen venyi kunnes sitten jäi pois kokonaan. Ja eiköhän me vältelty sitä myös siksi että se on TYÖLÄSTÄ. Foxyahan minä nypin harva se päivä. Foxyn nyppiminen on hauskaa - karva irtoaa ja vaikka se olisi tiukassakin, sekin irtoaa kohtuu helposti.

Olen nyt furminator -kopiolla nyhtänyt Rommia kaljummaksi, sen turkista siis edelleen kuultaa iho hyvinkin selvästi läpi, joka kohdasta, pohjavillaa ei ole tai voidaan myös ajatella niin, että koira on pelkkää ylikasvanutta pohjavillaa. Tuo furminator nyppii käsittääkseni hyvin pohjavillaa, mutta Rommilla se tehoaa hyvin koko turkkiin, varsinkin jos se ei ole juuri harjattu eli vähän sotkuinen. Siinä säästää sormiaan. Ei sillä ole paljon irronnut, sen verran että on pälvi siellä täällä, vaikka muutaman tovin olen uhrannut aikaa sillekin. Furminator kiskoo, ei katkaise karvaa.

Joskus ajattelin, että Rommin turkki olisi ollut pelastettavissa jos se oltaisiin nypitty oikein alusta asti, ihan sieltä 12 viikkoisesta, karkeakarvainen kun on, mutta en nyt sitten tiedä. Onhan niitä huonoturkkisiakin parsoneita. En vain kestä sitä, että nyt kun on lunta, se paakkuuntuu karvoihin niin että sisälle tulee lumipallokone joka sitten tiputtelee niitä pallojansa pitkin ja poikin ja sulaa lätäköksi matolle. Kun taas Foxy, se lähtee ulos ja tulee sisälle täsmälleen yhtä siistinä, tekipä se mitä vain. Ei Rommin turkkia toki voi saada sellaiseksi, mutta parempi vaikka se olisi kalju kun tuollainen lammas. Kyllähän ne harjakoiratkin pärjää talvisin vaikka takkikin päällä, että pärjää se tuo Rommikin. Tehdään sille joku paita. Villapaita tuskin korjaa lumipallokone-ongelmaa... Ja jos nyt käy niin, ettei tuo turkki parane ei vaikka kuinka nyppii, niin sitten saa olla nyppimättä. Kun se karva ei kypsy, niin ei sitä silloin voi nyppiäkään. Ja häpeältä siitä syystä että en nypi parsoniani pääsen sillä, että kun rotua kysytään, sanon että se on paimentavavillaterrieri.

Tänään raivostuin sille taas, kun vein hevosia ulos ja Rommi osasi eilen olla tosi hienosti niiden kanssa. Se siis yleensä alkaa räksyttämään heti kun hevonen liikahtaa. Pelkää siis tai sitten sillä herää jotkin epämääräiset paimennusvietit. No, eilen sain vaiennettua sen käskyllä melkein heti aina kun se koetti aloittaa räksyttämisen ja sain hevoset aitaukseen ja Rommin pois ilman ajattamisia tai mitään sen kummempaa (siis että Rommi ajattaa hevosia, minä en ajata Rommia). Olin tosi iloinen! :) Tänään sitten kokeilin taas (tosin jostain syystä talliin mennessäni minulla oli jo sellainen olo, ettei tänään mene niin hyvin) ja se ei tosiaan mennyt niin hyvin. Pomon, sen pienen kääpiöponin, sain vietyä ulos pelkillä murahduksilla. Sitten Pepe, eikä koiraan ollut oikein mitään kontrollia, muutaman kerran sain Rommin tulemaan luokse haukkumasta ja sitten jatkettiin taas matkaa, kunnes lopulta otin sen kainaloon ja vein Pepen aitaukseen koira kainalossa. Päästin Pepen heinille ja Rommin irti, niin eiköhän mene suoraan ajattamaan hevosia. Pepe vielä itse lähtee ajattamaan Pomoa heiniltä ja Rommi tietenkin intoutuu siitä pyrähdyksestä ja lähtee ajattamaan Pepeä. Eikä kuuntele mitään. Lähdin hakemaan Kamua ja Rommi tulee pian perässä (se ei yleensä jää kovin kauaksi aikaa yksin haukkumaan, varsinkaan jos hevoset ei liiku) joten laitoin sen Pomon karsinaan siksi aikaa kun vein Kamun ulos.

Juupa juu. Tämmöistä ulkoista kamppailua täällä käydään. Kun päästin Rommin ulos karsinasta ja se päätti vielä olla tulematta sisälle kun käskin, juoksin nurkan taakse, kehuin pikaisesti kun se tuli luokse, otin kiinni ja vein sen suoraan kylpyhuoneeseen sulattelemaan palperoitaan.

Nyt se nukkuu tuossa nojatuolilla Foxyn päällä. Ja on suloinen.

Anna mun kaikki kestää...