Ulkona on aivan upea sää. Sen verran himmailin aamulla hevosten laitossa, että lapioin lunta heinäkärrin edestä ja polkua tarhaan ja seisoin keskellä pihaa niin, että aurinko paistoi kasvoille puun välistä. Kun katsoin oikealle tallin takana olevan männikön latvoihin ja sinne sinitaivaalle joka sieltä heijasteli vihreiden puiden takaa, pystyin hyvin kuvittelemaan, että olisi kesä ja että siellä mäntyjen latvassa olikin kesä, ei lunta missään, vai auringon paistetta, sinistä taivasta ja vihreät männyt.

Monesti juuri näin ensimmäisten kevätsäteiden paistellessa ikivihreisiin sinistä taivasta vasten, kuvittelen, että kesällä olisi juuri samanlaista, ettei tästä paljon enää uuvu kesään. :) Niin kuin ei uuvukaan. Enää ovat jäljellä ehkä muutamat paukkupakkaset auringon noustessa päivä päivältä korkeammalle, ehkä muutamat pyrypäivät kun on mukavan lämmin sää, räystäältä hiljalleen vetenä tippuvat lumet, pääsiäsen pakkashanget kun lenkillä voi käydä missä ikinä haluaa, ei estele risut ja männynkävyt (minä niiiiiiiin toivon kunnon hankiaisia!!) ja sitten vihdoin kun lumikinoksen alta pilkahtaakin se märkä mätäs. Siitä ei ole enää kauaa siihen, kun voi jo haistaa auringossa lämmenneen havun ja kävellä pihalla avojaloin. Kevään tulo on niin ihanaa aikaa.