Kotiväki kävi kylässä eilen. Kovasti ottivat kuvia pikku terrieristä, ensimmäiset kommentit olivat tietenkin: "Ompa se pieni!" "Ei sitä ihan noin pieneksi kuvitellut!" Niin, kai se sitten on pieni... Vaan ei muiden ihmisten lapsiakaan kyllä ensimmäisenä haukuta pieniksi!! No mutta, emme siis tästä oikeasti loukkaantuneet (vaikka taidan puhua vain omasta puolestani yleensäkin tätä kirjoittaessani), kun se on pieni ja kasvaa vielä. Kovasti vain nyt nautitaan kun se vielä ON pieni.

Olen netistä surffaillut kuvia Foxin sukulaisista. Aika hyvin niitä on löytynytkin, kun on muutama innokas Kennel jotka ovat nähneet vaivan kuvien keräämiseen ja nettiin laittamiseen. Mutta ei sieltä meidän Foxin kaksoisolentoa löydy, joitain paljon samannäköisiä kuitenkin kuin sen veljet ja siskot. Tämmöisiä pilkullisia ei yhtään. Liitänkin tähän postaukseen kohta kuvia sisaruksista, kun sain juuri tuoreita kuvia myös Åskusta.

Tyllerö nukkuu nyt tässä sylissä - jo reilusti toista tuntia unten mailla. Kävimme aamusta vähän normaalia pidemmän lenkin. Metsässä tuli vastaan haukkuva Bella-koira joka kävi vähän pelottamaan. Bella haukkui kyllä hyvän matkan päässä, mutta syliin oli silti halu. Foxi selvästi pelkää haukkuvia koiria. Viikolla ollessamme aamutuimaan pisulla, kadulla oli koiratoveri lenkillä ja haukahti meidät nähdessään. Foxi oli irti, lähti juoksemaan kovaa vauhtia kohti koiraa, luulin että se on menossa tervehtimään sitä, mutta se kaarsikin koiran nenän edestä suoraan kotiovelle ja jäi sinne katsomaan minua kun tulin sen luokse. Sitä ennen sen kokemukset haukkumisesta äidin luota lähdön jälkeen ovat aivan ensimmäiseltä illalta, kun kävimme Esan äidin luona. Siellä useampi koira haukkui kovaan ääneen. Sitä ei huvittanut leikkiä Gretan kanssa vaan se pysyi sylissä ja tärisi kovasti. Nyt pitäisi sitten mennä piakkoin käymään Seskarössa uudestaan ja tutustuttaa näihin isoihin (ja pieniin) haukkuviin koiriin.

Eilen ennen kuin sukulaiset tulivat, siivosin innokkaasti koko asunnon ja pidin Foxia osan ajasta pois tieltä. Välillä se vinkui, kun joutui aidan taakse, mutta teki myös useita "hätäpisuja", jotka olivat aivan värittömiä. En tiedä pelottiko sitä vaiko muuten vain stressasi, kun en kiinnittänyt siihen huomiota vaan häärin vain humisevan imurin ja märän mopin kanssa. Mopin kanssa oltiin tosin jo tuttuja sillä kasvattajan luona mopin kimpussa roikuttiin koko sisaruskatraan voimin. Siitä tavasta nyt sitten eroon hankkiutuessa...

Hiuksista löytyy kuolleiden itikoiden jämiä. Varmaan eilisiä. Metsä on niitä täpösen täynnä. Gmail ei toimi, joten en saa kuvia sieltä. Tässä kuitenkin jäljelle jääneet sisarukset, jotka ilmeisti kaikki jäivät kotimaahan (Åsku haettiin juuri ennen meitä)  ja alempana kuva Blenda-äidistä joka on ihanan rauhallinen ja kultainen koira-äiti.


vas. Filippa, Factura, Forex ja Freja ovat kasvattajan antamat nimet