Niin, tämä oli se päivä... Aika oli varattu vartin yli yhdeksäksi, jolloin minä olen normaalisti jo töissä ja ehtikin vähän harmittaa, etten pääsisi koiran kanssa lääkäriin. Sattui kuitenkin niin "onnekkaasti" että sain tämmöisen flunssataudin ja kaksi päivää sairaslomaa. Joten olin sittenkin mukana uusissa koettelemuksissa!

Lääkärin pihalla päristeli kovaan ääneen ruohonleikkuri, jota me ei säikytty Esan kanssa ollenkaan ja Foxikin oli että hih hei. Sisälle mentyämme Foxi laittoi kuitenkin jarrut pohjaan ja hyvin varovasti tipsutteli peremmälle. Vastaanotolla kaikui ja sitten kaikki ne miljoonat hajut... Vähän aikaa siinä säikyttyään tyttö alkoi tutkiskelemaan jo huolella. Pöydällä se oli oikein kiltisti eikä rimpuillut eikä huomannut piikkiä. Että se oli siinä sitten. Hienosti meni. Painaa muuten jo 3.3kg!

Kävin itse samalla reissulla lääkärissä ja Esa kävelytti Foxia sillä aikaa kadulla. Autot ei sitä enää kiinnosta, ihmiset kyllä kovasti ja jännintä oli nurmikolla lojuva sipsipussi. Voisi tässä joku päivä käyttää tyttöä kävelyllä Keminmaankin keskustassa, siinä on vain se, että kuinkas se hihnassa nätisti kävely onnistuu niin pitkiä matkoja?? Kun ei se onnistu. Mieluummin teen pieniä pätkiä hihnassa nätisti, kuin pitkiä miten sattuu... Tämäpä vasta pulma.

So it was the vet day today. Supposedly she was a little bewildered by all those strange smells and the echoing room, because she came in very slowly and carefully, but she let herself be examined and never noticed the needle. Her weight was respectably 3.3kg. :) We also gave her a walk in the city and she thought people were the best and the most exciting thing was an empty bag of crisps left on the grass.  :)