Rommi ja Foxy saivat aamulla valtavat juoksuhepulit pihalla! Ensin revittelivät metsässä minkä ehtivät ja pyöriskelin siellä sitten tovin kauemmin että saavat oikein kunnolla kaahottaa mättäillä, pihalle tultaessa sama meno jatkui talon taakse mistä löytyi ilmeisesti jotain jänniä hajuja ja vauhti meinasi pysähtyä, heitin itse kapulaa "rattaisiin" tai siis ihan sinne nurmelle vain ja sitten alkoivat kaahottaa taas.

Foxykin jaksoi ajaa Rommia takaa, vaikka yleensä luovuttaa heti kun Rommi on saanut kepin. Heitin kepin sitten uudestaan kun meinasivat alkaa väsymään ja nyt sen saikin Foxy. :) Ilmesesti se sai uuttaa virtaa siitä että Haa, keppi onkin hänellä eikä Rommilla ja se vasta jaksoikin sitten juosta. Rommilla hiipui vauhti huomattavasti ja pihlajaryhmää kiertäessään Foxy koetti ihan tosissaan härnätä Rommia joten Rommi alkoi haukkumaan sitä (meillä siis haukutaan tosi, tosi harvoin leikkiessä, silloin vain kun vahditaan kotia niin haukku pääsee itse kultakin) Foxy lähti taas karkuun ja aina kun Rommi meinasi saavutta sitä, mutta Foxy livahtikin juuri pakoon siltä pääsi sellainen turhautunut haukauhdus. Mutta periksi ei voinut antaa! e jatkoivat vaikka kuinka kauan, selvästi huomasi että molempia väsytti jo! :)

Lopulta Foxy sitten koetti alkaa pureskelemaan keppiä, mutta toki Rommi halusi sen edelleen. Tässä vaiheessa Foxy alkaa sitten omimaan ja näyttää hammasta. Olikin jo ihan hyvä aika tulla sisälle. Nyt väsyttää. :)

Virpi puhui ihan asiaa tuolla kommentoituaan, että koiraa paranee vanhetessaan kuin viini, meillä on Rommin kanssa aivan samalla lailla. :) Vaikka se ei ole ehtinyt parantua kuin vasta 4kk niin sen huomaa jo ja tuommoisen jukuripään kanssa jokaisesta edistysaskeleesta ja muutoksesta parempaan saa olla iloinen. Saa nyt nähdä kauanko menee rauhoittumisen kanssa, Foxyn kanssa se on minusta osannut melkein aina olla tosi asiallinen paitsi nyt ihan viime aikoina sitten on sellaista kyttäilyä selän päällä ja pari kertaa on koettanut nousta. Ei Foxy kylläkään anna sen vaan ärähtää, eikä sillä ole juoksut tulossa tai mitään, se on vain joku kun tuolla pojalla vähän riivaa.

Mutta ihanaa on se, että se osaa oikeasti laittaa oma-alotteisesti nukkumaan. Laittaa pitkälleen, pistää maate, olla rauhassa.