Foxy on jostain saanut sellaista intoa ja vauhtia tuonne kentälle, ettei todellakaan, puhettakaan, että minä pysyisin enää mukana! Onhan ennenkin nähty niitä sähläystreenejä, missä Foxy menee ja minä vikisen, mutta siinä on ollut kyse jostain muusta; nuuhkuttelusta, tottelemattomuudesta, muista koirista. Nyt näkee, että koira on aivan innoissaan minusta ja menemisestä, agilitystä! Mutta minä raukka en pysy mukana ollenkaan!

Eka rata meni niinkin, oli nimittäin suoraa sinne ja takaisin, sinne ja takaisin, ainoastaan puomin kontaktilta hyppy. Sitten kun olisi pitänyt vähän vääntää ja kääntää, saada jotain tolkkua siihen menoon, niin jopa oli tytöllä omat veisut. Se meni A:n ohi (!) tuli toiselta puolelta ylös ja katseli minua, että tänne ylöshän sitä piti tulla, mitä siinä vielä toljotat, se huikkasi keppien sijasta keinulle (ei mikään yllätys) sen sujahti putken väärään päähän (minä ohjasin aivan väärin!) ja huristeli muutamat kontaktit. Niin ja minä unohdin radan pariin otteeseen...

Ajattelin jo, että oltaisiin sittenkin voitu mennä niissä medeissä, jos olisi vähän saanut tuota vauhtia tippumaan. :P Ollaan siis, ainakin kylmimpään aikaan treenattu mini korkeuksia. En usko että tuota saa aivan vähällä unohtamaan miten hypätä korkealle.

Mutta Lotta tulee vielä perässä, hitaasti ja varmasti. Siis taidoissa edistymisen suhteen, tällä hetkellä siis meno kentällä on hidasta ja "varmaa". Foxy on ihana ja sen vauhti on niin täynnä intoa! Meistä kuullaan vielä! ;) Nyt aletaan sitten hiomaan niitä kontakteja. Ihan vielä aivan en ole päättänyt, että miten...

Laitan vielä videon meidän viimeisestä, eli 2. -3. luokan radan tyngästä. Sen pätkän siis minkä Esa jaksoi kuvata. Meillä ei ollut kuvaajaa muissa luokissa. Niin, ja se minun iänikuinen ongelmani - kuinka käydä kisoissa ilman, että ne ottaa kisoina? Jopa epiksissä minua riivaa ajatus nollasta ja kun virhe tulee, se on siinä, en malta kunnolla korjata, en malta miettiä mikä vikana. Treeneissä minulla on yleensä heti virheen jälkeen kuva siitä mitä teen uudestaan ja mitä eri tavalla. Kisoissa, jopa epävirallisissa, heti ekan, varsinkin sen hylkäävän virheen jälkeen olen maani myynyt - ei syytä kokeilla korjata asiaa, nolla on menetetty. Joten vaikka osasinkin tänään ottaa rennosti, en jännittänyt, en silti muistanut että nyt harjoitellaan. Nyt opitaan niistä virheistä. Me vaan käytiin Foxyn kanssa kokeilemassa, että mitä kaikkea virheitä sitä taas voisikaan radalla tehdä ja vähät niistä. Harmi, ettei ollut enää aikaa jäädä lopuksi kokeilemaan uudestaan putkelle ohjausta ja niitä muita juttuja jotka meni pieleen...