torstai, 10. tammikuu 2008
Päivien ilot
No, toivon sille nuorelle pojalle hyvää elämää ja että se löytäisi heti oikeanlaisen omistajan, niin nuorikin kun vielä on. Tässä yksi päivä tavattiin Esan kanssa myös toinen nuori pikku russelli neiti, 3kk. Uusi ylpeä omistaja oli kerrostalossa asuva eläkeläisnainen, joka juuri oli käyttänyt neitiä ensimmäisen kerran lenkillä hihnassa. Mitenkäs siellä lenkillä on sitten aiemmin käyty? Sylissä istuen? Asuivat ihan keskustassa ja voin myös ilmaista epäilykseni etteivät lenkit ehkä ole kovin pitkiä, sen verran vaivalloiselta kävely näytti ja ensimmäinen hihnalenkkikin taisi tapahtua suurimmaksi osaksi sylissä nököttäen...
Mutta mikäpä minä olen epäilemään. Ties kuinka hyvin menee molemmilla nykyisin - ovat omistajiensa päivien piristeitä ja elämän iloja. Toivottavasti ainakin. Sitä vartenhan lemmikit ovat. Olisi hienoa jos kaikki yksin asuvat vanhukset voisivat ottaa lemmikin, mutta en tiedä onko russeli se sopivin vanhukselle, liikunta kun kuitenkin on vähäisempää vanhoilla päivillä eikä tarmo riitä käyttämään agilityssä tai pitkillä metsälenkeillä. Vaikka mistä minä tiedän jos kysyinen rouva oli vaikka ikänsä omistanut russelin ja käyttää sitä päivittäin 3 tunnin lenkeillä.
Meidänkin mummi ilmaisi jonkilaista mielenkiintoa pientä koiraa kohtaan, kun käytimme Foxya siellä ensimmäisen kerran: tuommoinen pieni koira olisi varmasti ihan mukava, mutta taloyhtiö ei tykkää jos niitä pidetään pihalla.. jne. Oikeanlainen rotu olisi varmasti mieluisa ja toimiva myös meidän mummille ja oivallinen vasta-aine yksinäisyydelle, puhumattakaan liikunnan lisääntymisestä. Pelkään vain että koirasti tulisi hieman liian hyvin syötetty...
Kommentit