Se osaa jo nousta sohvalle. Tarraa terävillä kynsillään kiinni ja siellä sitten ollaan. Sängylle se nousee pian myös, olen jo nähnyt sen näljällä jalalla kiinni päiväpeitossa. Ei olla päästetty sänkyyn kyllä, mutta toki se sinne haluaa silloin kun jomikumpi meistäkin siellä sattuu olemaan.

Sohvalta se sitten hyppää sieltä selkänojan puolelta alas, jostain metrin korkeudesta siis, kuuluu vaan tömps. Näin siis kun me ei osata katsoa sen perään koko ajan!

Ulkona oloa se inhoaa. Se on maailman kamalinta. Se vain itkee ja koettaa koko ajan mennä ovelle. Olen nyt koettanut tarjota sille herkkuja koko ajan siitä hyvästä, että se on ulkona ja se toimiikin jossain määrin, ainakaan se ei itke niin kovasti.

Ollaan harjoiteltu häkissä oloa ja siitähän se nostaa aika mekkalan. Jos sitten harvoin, kun se hiljenee käyn palkkaamassa sen, muttei sitä vielä kovin montaa minuuttia siellä kehtaa pitää.

Istuakin se osaa joskus tosi hienosti kun vähän aikaa odottaa, että se lopettaa hyppimisen ja kurkottelun. Se ei osaa vielä aivan kunnolla ottaa kädestä namia, vaan haistelee väärästä kohdasta. :)

Lisa on kans tosi hyvä kiusaamaan Rommia ja Foxya, paitsi ulkona. Mutta heti sisälle päästyään se on toisten kimpussa. Tänään tosin ekoja kertoja se juoksi useita metrejä toisten perässä, ulkona siis! Eikä välittänyt kylmästä ja lumesta. Onhan se alku sekin.