Foxy sai toissapäivänä käydä riekkumassa Kertun kanssa Seskarössä ja tänään lähdemme sinne uudestaan. Yritän väsätä tässä nyt ahkerasti raparperipiirakkaa, kuten huomaatte, olen jo pilkkonut raparperit, mutta tulin sitten etsimään ohjetta netistä!
Kävimme eilen Oulussa tapaamassa sukulaisia ja kavereita. Reissu jäi tosin hintsun verran lyhyeksi, piti palata kotiin Opan luo ja Esan piti mennä töihin. Foxy käyttäytyi taas oikein iloisesti ja rohkeasti koko päivän. Sen autokäyttäytymisestä ei voi olla kuin superiloinen, se on kerran elämässään oksentanut sinne ja sekin johtui ehkä siitä, että kiepsautin sen yhtäkkiä ympäri nukkumaan toiseen asentoon, kesken unien. En tiedä mikä minullakin viirasi. Ja sitten se yökkäsi.
On se muuten yökkäillyt täällä meillä... Kerran, kun se oli syönyt Opan patjan vetoketjusta 15cm sen vetoketjun muovinypylöitä ja oksensi sitten niitä ja toisen kerran se oksensi harjaksia meidän katuharjasta. Kukapa pentu ei olisi eläessään syönyt harjaksia? Ainakin kaikki meidän koirat. Harjakset oli kyllä osattu pureskella nätisti noin sentin ja kahden mittaisiksi palasiksi, että meni nätisti alas ("Mutta tuli siitäkin huolimatta ylös, hitsi!"). Harja on kyllä vielä muodollisesti ehjä ja Opakin voi nukkua patjallaan, mutta se pitäisi kyllä siltikin ottaa korjaukseen, siihen on ilmennyt muutamia muitakin hauskasti repsottavia reikiä...
Veljeni luona oleva iso jalkapallo oli hurjan mielenkiintoinen, ihan niin että sitä piti haukkua aina kun se vähänkin liikkui ja vielä varmuuden vuoksi aika kauan sen jälkeenkin. Veljen raidalliset sukat aiheuttivat myös yletöntä riemastusta ja niille piti äristä ja haukkua samaten. Kaupungissa tapasimme Itavallan tuttuani, joka ennen oli ihan vain Suomalainen ja ihastui Foxyyn hurjasti :) Kukapa ei! Ja sanoi vain miehelleen että meille tämmöinen myös. Se passais sun takin väreihinkin! Ja melkein kerran jo lupasitkin minulle tämmöisen, vaikka se taisikin olla kissa...
Oulussa oli jälleen kerran kurja ilma, niin kuin edelliselläkin kerralla. Onneksi juuri sen aikaa kun tapasimme Katia Ja Johannia ei satanut ja pystyimme istumaan terassilla nautiskelemassa kahvia. Pikkulinnut ja naapuripöydän käppänänarttu kiinnostivan Foxya kovasti ja se kurkistelikin joka suuntaan Katin ponchon alta, jossa se sai lämmitellä. Olimme nimittäin juuri sitä ennen olleet uimassa rapakossa eräällä parkkipaikalla, josta liitänn tähän kuvia vähän myöhemmin. Se tyttö tykkää sukellella! Ja olikin sitten aivan litimärkä. Rapakko oli aika syvä tavalliseksi rapakoksi.
Mutta nyt on aivan pakko jatkaa piirakan tekoa, tai oikeammin aloittaa se. Liitan tähän vielä sen hauskan kuvan... :) Kun hieroin korvia hetken ne palautuivat suht normaaleiksi ja ovatkin sitten pysyneet sellaisina. Tämä asento oli vain ilmeisesti jokin vastalause kolikoille ja olemmekin päättäneet luopua niistä lopullisesti.
Kommentit