Foxy piti lähteä käyttämään lääkärillä kun se vain siristeli sitä silmäänsä edelleen. Ja me saatiinkin tipat, viikon verran pitää tiputella viisi (!) kertaa päivässä ja sitten on viikon varoaika, joten vielä päästään Joensuuhun. :) Voi tietenkin olla, että vaiva jatkuu, jolloin on haettava uudet tipat ja näyttelyt jää väliin, mutta ei se mitään, saa siitä kuitenkin rahat takaisin ja säästyisipä dieselrahatkin. Rommi otettiin messiin myös, se nimittäin yski aamulla ja lenkillä ja myös Foxyn kanssa peuhatessaan, vaikka eivät montaa askelta saaneet ottaa. Se saikin antibiootit ja korvatipat lisäksi, muistettiin näyttää korvaa samalla ja tulehtunut se oli sekin. Hienosti oli pöydällä eikä sanonut mitään vaikka peräpäätäkin katsottiin. :) Täytyy sanoa, että pikkuisen huoletti etukäteen, mutta se oli yhtä hienosti tai jopa hienommin kuin Foxy, Foxya vähän jänskätti. Painoa oli 11,5. Liekö vähän laihtunut tai sitten meidän puntari vähän valehtelee.

Joten nyt meillä on täällä kaksi pientä sairastavaa karhunpoikaa, saavat olla erillään kun yhdessä eivät osaa rauhoittua ellei niitä valvo, eikä sairaana saa villitä. Soo soo. Yskä saattaa tietenkin tarttua... Että jos se tarttuu, niin silloin myös jää näyttelyt väliin.

Foxysta tuli silmien tutkinnassa vappupeikko ja se näytti tältä:


Sen vasen silmä ja kuono muuttuivat vihreäksi ja oikea silmä oranssinkeltaiseksi! :D Kuvasta ei niin hyvin näy, olisi pitänyt koettaa ottaa ilman salamaa. Se oli aika hurjan näkönen varsinkin autossa. Nyt väri on jo kadonnut muutoin paitsi valkoisesta karvasta joka on edelleen keltainen. Kun laitettiin sille ekat tipat silmään se vuoti keltaisia kyyneliä...

Eilen syötiin lettuja. Koirienkin mielestä se oli selvästi jotain hyvää, vaikkeivät mitään saaneetkaan. :)


Rommi on osoittautunut pusupekaksi. Se pusuttelisi loputtomiin jos sen vain antaa. :) Kultainen poju. Eilen annoin niiden Foxyn kanssa peuhata sisällä. Niin kauan kun se oli vauhditonta, eli ei mitään matot rullalle menoa. Tuossa ne sitten nahisi olkkarin matolla, eikä niistä edes lähde yhtään ääntä. Väsyttivätpähän itsensä. Eikä tämä homma oikein niinkään toimi, ettei nuo  saisi keskenään leikkiä. Semmoisiahan nuo pennut ja nuoret koirat vielä on. Ja joskus ne vähän vanhemmatkin. :) Ja kun se ei kerran ylettömäksi villeilyksi mene, niin ei se haittaakaan. Foxy menee sohvalle pakoon, jos touhu menee rasittavaksi, Rommikin rauhoittuu sen jälkeen nukkumaan, kun ei kaveria enää ole.

Ruoka ei ole pojalle maistunut mitenkään loistavasti, tosin aina on kuppi tyhjennyt lopulta. Foxykin on mennyt syömään Rommin ruokia, kun kuppi on vartioimatta, vaikka yleensä sille teettää työtä syödä omiakaan! Sitten kehtaa vielä äristä toiselle sen kupilta. Ollaan kyllä haettu neiti aina pois, jonka jälkeen Rommille ruoka sitten maistuukin...