Eilen meillä kävivät ensimmäiset vieraat ihastelemassa Lisaa :) Seskarön sakki, ja eihän siihen voi olla ihastumatta.

Se on tosi avoin vieraita kohtaan, toissapäivänä kun Sani kävi piipahtamassa se pikkuisen perääntyi, se oli kuitenkin eka vieras ikinä, mutta Foxy näytti sitten mallia (vaikka taisi Foxysta alunperin ottaa mallia, kun se haukkui), ettei Sani ole ollenkaan pelottava ja kävi varastamassa sen hanskan omaan sänkyynsä :D Pian se jo sitten leikki hurjia repimisleikkejä ja oli reipas pikku koiran pentu.

Eilen ei sen kummempaa säikähdystä tullut, ehkä Foxykin otti tutummat paremmin vastaan, heti oli nuolemassa ja näykkimässä naamaa ja kiemurtelemassa sylissä. Ennen lähtöään Lisa vielä näytti miten hienosti se osaa vetää lelua Foxyn kanssa ja Foxy komensi sitä lopuksi, että nyt leikit riittää ja tämä on hänen. Ja melko hyvin Lisa uskoikin. Ehti vielä saamaan ensimmäiset iltavillit vieraiden läsnäollessa ja sitähän on aina yhtä hulvatonta katsella!! :D Häntä koipienvälissä viipotti makkariin sängyn alle olkkarin sohvaa ympäri, Foxy juoksi perässä ja pisti välillä vähäksi aikaa lattiaa vasten, kunnes juokseminen alkoi uudestaan.

Tässä olen Esalle pari kertaa sanonut, että kyllä se koittaa vielä sekin aika, että neiti ärisee meille, koska niin herkästi sanoo noille isommillensa. Se on jo minulle pari kertaa pikkuisen ärissyt, kun olen pitänyt sylissä ja tehnyt jotain mistä se ei ole tykännyt, vaikka päästä kiinni molemmilta puolilta tms. vaihtelee vähän ne sen arvoitukset. Eilen se sitten ärisi Esalle ihan kunnolla ja minulle heti pian sen jälkeen. Tämä siis alkaa aina käsittelystä, kun koira on sylissä ja sitä esim. nostetaan tai pidetään jostain kiinni. No, siihen olemme ottaneet vain paremman otteen koirasta ja antanut sen äristä, pistäneet selälleen syliin ja odottaneet kunnes rauhoittuu. Onneksi ne ei kovin isoiksi kasvakaan, joten tälläinen käsittely tulee onnistumaan jatkossakin. :) Toivottavasti.

Että on sillä sisua. Nyt kun se tosiaan saataisiin vielä kohdistettua oikeisiin asioihin. Harmin paikka kun ei metsästetä... Vaan on täällä jotain porukoita joiden mukaan ehkä saattaisi joskus lähteä, mieluummin tietenkin tuttujen mukaan. Heh. Tässä minä jo suunnittelen, voihan se osoittautua ihan lälläriksi ketun edessä. Epäilen kyllä.

Mieletön likka. :) Toisaiseksi ainakin voi vielä hehkuttaa, uskoisin, että niitä HUIPPUrasittavia hetkiäkin on tulossa niitä kun hermot meinaa mennä. Niitä Rommi-hetkiä. Niillä on kuitenkin luonteessaan paljon samaa.

Ja kuvia!! :)