Tänään mentiin Foxyn kanssa kadulle treenaamaan kohtaamisia ja kävelyä. Kävely meni taas poikkeuksellisen hienosti, huonommin kotiinpäin lähdettäessä, mutta kohtaamisten kanssa meillä tuntuukin sitten olevan vaikeuksia. Luulin, että homma on jo hanskassa, kaupungilla käydyt kerran ovat menneet ennen hienosti. Foxyllä tuntuu olevan välillä hyviä päiviä ja välillä huonoja päiviä. Joskus pelkkä lenkille lähtö vaikuttaa pelottavalta, niin että välillä pitää pysähtyä ja miettiä, jatkaisiko sittenkään ja pitää houkutella namilla. Ei kovin terrierimäistä käytöstä. Vai liekö tuo kuitenkin normaalia, kun se on vielä pentu, terrieri tai ei.

Autot saa mennä melko äänekkäinäkin ohi, niitä vain vilkaistaan. Pyöräilijöiden takia pitää jo hetkeksi pysähtyä ja pois päin kävelevien ihmisten kohdalla emmitään, mutta edetään. Pysähtyneet ja kohti tulevat ihmiset sen sijaan on vähän vaikeampi juttu. Tänään eräs mies oli ojassa kuvaamassa pitkäobjektisella kameralla. Foxy ei yksinkertaisesti suostunut menemään sen ohitse. Otin sen syliin. Niin, en tiedä olisiko saanut, vai olisiko pitänyt raahata narun varressa, mutta laskin alas miehen kohdalla. Ojan varressa oli myös nainen ja poika, miehen seurassa. Niiden ohi mentiin.

Esan kanssa Foxy oli säikähtänyt isoa parrakasta miestä (no kukapa ei!?) ja Carinan kanssa lenkkeillessään sauvakävelijöitä. Paljon on ihmeellistä tässä maailmassa. Metelöivät ihmiset eivät haittaa - kuljettiin aivan jalkapallokentän vierestä jossa oli junnujen harkat, eikä mitään säikkyilyä. :) Ja niin tietenkin... Opan kanssa ei mitkään maailman murheet vaivaa! Pitänee alkaa ottamaan kaupunkikävelyä päivittäin. Tuo metsä on vain tuossa niin houkuttelevan lähellä ja Foxy voi tepsutella vapaana ja itse ei tarvitse vahtia jalkojaan koko aikaa. Myönnän, että sinne tulee mentyä aivan liian usein. Joten nyt citykoiraksi taas, jos ei joka päivä niin useamman kerran viikossa.

Tänään on muuten taas mittauspäivä. Carinan kanssa varastettiin ja kurkattiin toissapäivänä miltä se näyttää ja uskokaa tai älkää, reilut 29cm!! Vaan eipä se enää yhtään pentumaiselta näytäkään. Vaikuttaa kyllä vielä. ;)

Today we took some encounters... With people mostly, because she has some problems with meeting them, well not so much as meeting as passing. So we went to the street and saw a bicycle. She has to stop when seeing one, people walking away are fine too. Still people and people coming towards are the hardest ones and today she didn't move a leg, when she saw a man in the ditch taking a photo with a camera with a very large objective. I had to carry her. I let her down when we were in parallel to that guy and she walked past him little hesitatantly and also passed her wife and kid. Later on we were on a football field with the juniors playing very loudly and she couldn't have cared less. :) It's not the noisy situations she's afraid of, but the quiet. She seems to have better days and then those when even a normal walk causes trouble and she scared of plastic bags when normally she would run for them. On those days she has to stop for a while to think if she wants to go any further. With candy she does though... :)

I thought we were past that, that she already knows people and how to react, but apparently not. With Esa she saw a big man with a beard and was afraid and with Carina she saw joggers with walking stick and that was scary, too. I hope it's not yet too late to start practicing different encounters, as I know the perfect age for it would have been 8-months. Well, we have to practice in any case. She'll be fine... :)

Today would be the measuring day. We took a peek with Carina two days ago and it seems she's little over 29cm! Well, she doesn't look like a puppy anymore, I admit that. She does act like one, though. :)