Kuumat päivät ovat vieneet minusta mehut, enkä ole jaksanut sen kummemmin netissäkään istua. Foxin kanssa puuhastelukin on jäänyt vähälle, sillä alkaa tassu olla jo normaali, enää se ei linkuta ollenkaan, eikä ole pitänyt sitä enää ylhäälläkään, vaikka leikki on välillä rajumpaakin.

Sain vihjeen jostain netistä lukemastani artikkelista kutsumilleni "puuhapaketeille" joita varmasti moni pennun omistaja on aikanaan väkerrellyt. Teen ne siis vessapaperirullista ja paperista jonka teippaan tiukasti ympärille ja sisälle muutama raksu sekä tuoksuttimeksi vähän makkaraa. Monesti kun touhuilen omiani keittiössä, tiskaan siivoan tai syön, Foxi tulee toimettomana istumaan lattialle ja tuijottaa minua. Kuin olisin vastuussa sen aktiviteeteistä. Se ei kuitenkaan kovin kauaa jaksa, ainakaan vielä, keksiä tekemistä yksinään. Puuhapaketti on siihen oikein hyvä. Se ei silloin riehu liikaa, ja saa myös hommia hampaille. Ja mikä parasta ainakin Opan mielestä, se ei silloin kiusaa Opaa. Nyt kämpästä sitten huomaa, että puuhapaketteja on ollut muutama ja talossa pari laiskaa asukasta, koska pahvia ja paperia on siellä täällä...

Foxy on taas kasvanut sentin. Kuvasimme sen eilen. Painoa oli tullut 700gr n. 1½ viikon aikana, eikä sekään ole huonosti. Nyt toipilaana ollessaan se ei välistä oikein syönyt, mutta ruoka on alkanut maistumaan taas.

Huomenna lähdetään Ouluun. Meillä on siellä nuorten "sukutapaaminen" nimi joka sille muodostui vahingossa. Otamme Foxyn ilmeisesti mukaan, vaikka se pääsisi hoitoon Seskaröhonkin ja lauantaina Piteån näyttelyyn... Ties vaikka siellä näkisi kasvatusäiskääkin! No, sitä mietimme vielä tämän illan. Olisi kyllä itsekin kiva lähteä käymään pennun kanssa näyttelyssä, ihan vain katselemassa. Kyllä se olisi hyvissä ajoin aloitettava totuttautuminen, vaikkei siellä tulisikaan käytyä.

Otettiin tänään "odota" käskyä, mutta se nyt ei ihan vielä onnistunut... No joo, ehkä olisi maltettava ottaa sitä muutaman kerran ennen kuin odottaa tuloksia... :P Seiso onnistuu jo istumastakin. Ollaan me niin ylpeistä tuosta itikasta! :)

Edeltävät koiran koulutus kokemuksethan minulla on meidän setterivillikoista, joita kukaan ei kunnolla kouluttanut. Kaikki touhusivat koiran kanssa sitä sun tätä silloin ja tällöin, tietäähän sen mitä siitä tulee. Kotonakin kun silloin aikoinaan oli se 8 ihmistä... Lenkilläkin, kun koiran päästää irti, se katoaa saman tien ja käy silloin tällöin moikkaamassa. Sellaisesta ei ole oikeastaan kamalasti hyötyä metsällä. Linnut jotka se nostaa, nousee jossain kilometrien päässä... Vaan lähinnä koti-/perhekoiria ne on olleet, joilta ei kummempia ihan perustottelevaisuutta lukuunottamatta olla vaadittu (tosin se luoksetulokin on ollut vaikeaa...) ja metsälläkin ovat olleet lähinnä seurana, (vaikka isä olisi niiltä muutakin joskus toivonut - esimerkiski silloin kun sorsa putoaa lampeen...) Vaikka kyllä Lukas kerran juoksi jäniksen ihan itsekseen kiinni. ;)

Lukas on viime aikoina muuttunut hieman arvaamattomaksi. Minulle se on murissut jo vuosikaudet, jos näen sitä pitkästä aikaa, mutta nykyisin se murisee jo isälle ja äidillekin. Ihan vain sille jutellessa. Se on pennusta saakka ollut herkkä ja luulen, koska meidän kaikki edelliset setterit ovat olleet melkoisia jästipäitä, koulutimme sitä liian ankarasti pienenä ja se on vaikuttanut siihen jollain tavalla. Se totteli helposta, mutta alistuikin usein liian helposti. Oikeissa käsissä siitä olisi varmasti tullut loistava metsästyskoira tai minkä siitä vain olisi itselleen halunnut kasvattaa. Se on herkkä jä älykäs. Mutta on se ollut kullankallis perhekoirakin. Sitähän ne ovat aina...

Tässä muutama kuva isän ja äidin villikosta.




Tarkoituksena on tässä joku päivä kun saan aikaiseksi, laittaa jokaiseen postaukseen muutama rivi englanniksikin, jotta esim. kasvattaja saisi jotain muutakin iloa tästä blogista, kuin vain kuvat.

Some day soon, when I got the time and energy I will write a few lines in english to all of the posts or at least, I will try and do it from now on. ;) As for today, I was mostly writing about my previous dog training experiences with my parents dogs, which have all been Irish setters. Basically the training has been minimal and the results as well. It has been a pleasure to see Foxy developing so fast and adapting all new things so easily and eagerly. She already knows to sit, lay down, stand and come over... Well, ok, most of the times. ;)