Vilmalta ja Kertulta tuli vaatimus paljastaa Foxyn salaisuuksia. Muistelen, että niitä piti olla seitsemän, joten tässäpä ne, ei kerrota Foxylle, jookos?

1. Foxy nukkuu yöt isin ja äitin vieressä peiton alla. Viime aikoina se on uskaltautunut ehkä jopa tunniksi nukkumaan sohvalla tai lattialla päiväpeiton päällä ennen kuin pitää päästä isin jalkoihin nukkumaan.

2. Vastoin vaistojaan Foxy ei uskalla enää mennä tutustumaan äidin lintuihin lähemmin, koska on muutaman kerran saanut tuta sen seuraukset. Nykyisin Foxy odottaa nätisti esimerkiksi keittiössä, kun äiti hoitaa lintuja. Vaikka lintu lentäisi lattialle, Foxy vain katsoo hiljaa paikallaan. Äiti osaa olla joskus aika vihainen, joten on parempi katsoa kuin katua.

3. Foxy ottaa Opasta mallia melkein kaikessa. Jos Opa vahtii - Foxy vahtii, jos Opa aivastaa - Foxy aivastaa, mutta jos Opa jää metsään lusmuamaan vaikka äiti tai isä kutsuu, Foxy tulee tuulispäänä kun Opa jää vielä pissille. (Tätä Opa kutsuu vanhemman ja "heikkenevä kuuloisen" koiran erioikeuksiksi)

4. Foxy syö mielellään mm. undulaatin kakkaa, vessapaperia ja räkäliinoja ja Opan "innostumisesta" aiheutuvaa sotkua... - mutta ei voi sietää liiallista vettä sen ruoka-annoksessa, kun parta kastuu: "En voi! En syö, liian märkää!!" (Paitsi jos Rommilta on ruokaa jäljellä se sentään vielä menee, oli märkää tai ei)

5. Foxyn pitää uhitella metsässä mahdollisille muille kulkijoille. Vaikka ketään ei näy, mutta sammalmätäs haisee epäilyttävältä, täytyy Foxyn raapia maata sen ympärillä hyvin uhmakkaasti ja pelottavasti ja jättää isot naarmut, ettei kukaan vain luule että poluilla saattaisi kulkea ressukka pikkuparsoni vaan erehtyisi luulemaan jälkiä BIG BIG MOnssTERRINn jättämiksi, eikä enää koskaan uskaltaudu samoille poluille.

6. Foxy ei vieläkään osaa kävellä hihnassa. Aina kun se vetää, äiti sanoo "sivulle" jolloin Foxy kärsimättömästi vinkuen menee sivulle ja odottaa että pääsee taas eteenpäin --> vetämään ja jälleen sama toistuu. Tämä n. 40 kertaa lenkin aikana. Ja tämä tarkoittaa n. 70m matkaa metsään ja sieltä takaisin.

7. Foxy tykkää ihmisistä niin paljon, että sen pitää aivan hymyillä heidät tavatessaan. Ihan pienille vauvoillekin sen pitää hymyillä. Ja jos pääsee tarpeeksi lähelle, sen täytyy saada nuolla korvat korvakäytäviä myöten niin pitkälle kuin sen pieni kieli vain yltää! Joitakin koirakavereitakin se on koettanut hurmata sädehtivällä hymyllään, mutta koirat eivät jostain syystä ota sitä niin nauravaisesti vastaan kuin ihmiset. Korvien putsaus kuitenkin on kelvannut koirakavereille paremmin, logiikkaa siinä Foxy ei ole tajunnut vieläkään.

Jos tätä nyt sitten vielä pitäisi laittaa eteenpäin niin haastankin seuraavaksi Kerttu-affenpinserin paljastamaan salaisuutensa!! :)