Jos en jaksa keskittyä oppariin, puuhastelen usein Foxyn kanssa. (tai kirjoitan blogia tai luen blogeja...) Usein seisotan sitä hiiren kanssa ja laitan kameran itselaukaisevalle. Foxya on jotenkin niin vaikea saada seisomaan juuri niin kuin minä haluaisin... (niin, vika taitaa olla korvien välissä), joten seisotan sitä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Vähän väliä heitän sille hiiren ja ajan sitä takaa ja sitten vaihdetaan toisin päin. Foxy retuuttaa vain rikkinäistä hiirtä ja toimivaa käytän vain virikkeenä. ;)

Olen jo saastuttanut meidän koneen sadoilla poseerauskuvilla (yksihän ei tietenkään riitä kun hommaan on alettu. Esa on jo lopen kyllästynyt eikä enää suostu kuvaajaksi, joten olen ottanut itselaukaisevan käyttööni) enkä siis voi olla saastuttamatta myös blogiani, mutta Foxystahan tämä kertoo. Vaikka varmasti jo siltä kysyttäisiin, se haluaisi siihen ennemmin kuvia tapetusta vinkuhiirestä, pureskelluista luista ja pihalta löytyneistä kävyistä sekä mahdollisesti jos sattuu hyvä päivä, niin myös sen juuri löytämästään koiracolognesta, joka myös näkyy kauniisti turkissa tuoksun lisäksi. Muuten omakuvat voivat Foxyn mielestä mennä vaikka ketunkoloon, erityisesti salamalla otetut.

If I don't have enough concentration for my graduation work (and I rarely do, to be honest), I usually end up entertaining Foxy and myself at the same time. Many times I take pictures of her posing. (Still figuring out the best way to show her, it's hard.) I use the squeaky mouse and the not squeaking which I throw her once in every 3 photos or so and we chase each other around the house. After the run - another session... I have MANY posing photos of her in our computer.

Lievä etukeno - leaning slightly forward


Lievä takakeno (taustalla vinkumaton) - leaning slighty backward


Melko voimakas takakeno... Mutta hei, häntä on pystyssä! Voiskohan tätä asentoa jotenkin hyödyntää näyttelyissä...? - leaning quite heavily backwards... But hey, the tail's up! Wonder if I could use this method at the dog shows...?


Oikein hyvä, häntä vain ei nouse vaikka kuinka vingutin hiirtä... Good, but the tail wont go up...


Oikein hyvä myös, tosin näyttää enemmän joltain seisojalta. Meiltä on itseasiassa monesti kysytty, onko Foxy joku seisojan pentu. Kyllähän se vähän pointterilta tms näyttää pilkkuineen, ja häntäkin kun on monesti ihan pystyssä vain liikkeessä. Ensin otin kuvia valkoista seinää vasten, mutta kun ei oikein näkynyt, niin vaihdoin sohvan laitaan. - She's often mistaken for a pointer or some bigger hunting dog puppy and sometimes she does look a bit like one, with her tail down.


Näyttelyissä näkee kauniisti seisovia koiria häntä heiluen esittämässä itseään tuomarille. Toivoisin Foxyltakin sellaista esiintymishalukkuutta jokin päivä... Mutta ehkä meille ei ole sitä siunattu. Foxy on pennusta saakka ollut kovin kitsas hännän heiluttaja. Se kyllä tervehti iloisesti, leikki mielellään ja paljon mutta häntä ei ole koskaan heilunut liikoja. Muita ihmisiä tervehtiessään sillä on aina heilunut häntä enemmän. Ihan viime aikoina, ehkä kokonaan tämän vuoden puolella se on alkanut heiluttamaan häntää kotona muuten vaan, jolla tarkoitan muulloin kuin meidän tullessamme kotiin tai aamuisin. Se saattaa heiluttaa sitä leikkiessään, tai jos sille juttelee tai menee tervehtimään jos se herää päiväunilta. Hämmentävää! Ja niin mukavaa. :) Opa kyllä heiluttaa häntä, ihan vain jos sitä katsoo, en osaa yhtään sanoa, mistä tuollainen hännän käyttämättä jättäminen voi johtua. Foxy onkin siitä syystä vaikuttanut aina kamalan vakavalta.

Mutta jospas häntä heiluisi tulevaisuudessa enemmänkin, vaikka kyllä meille kelpaa tuommoinen mietiskelevämpikin parson. :)

Foxy's always been quite sparing what comes to her wagging the tail. She used to wag it only when we came home and sometimes at waking up. That's why she has always seemed to us rather serious a terrier. She has always been plenty in greeting visitors and other dogs, so an outsider would never notice it. Seems to me, like she spared her waggings only for other people and dogs. Only just lately she has started to wag her tail more, even on no occasion at all; when we just talk to her or play with her... It feels nice. :) Though I'm quite certain she used to like playing and everything else earlier too, she just didn't make the effort of wagging her tail for it.

I guess there is a possibility, that her tail might have been sore at some time when she was puppy and therefore she didn't get used to wagging - it except in high emotions - until very lately. But who am I to say. At least we never suspected her tail to be hurting. Suppose she's just a late awakened wagger. :)