Eilen oli treeneissä kivaa, tai siis onnistuttiin hyvin. Pitkästä aikaa oli treenien jälkeen semmoinen olo, että nyt meni hyvin! Ennenkin on siis aina ollut kiva olo treenien jälkeen mutta on aina ollut jotain hampaan kolossa että sitä pitäisi harjoitella vielä jne. No, nyt harjoiteltiin puomin kontakteja. Se kuulosti alussa ihan kamalalta, kun tietää mitä ne kontaktitreenit on tähän mennessä olleet... Juuh. Ja kisoissa saa aina olla sitten jännäämässä...

Mika kysyi minulta ensimmäisenä, miten ajattelin kontaktin toteuttaa. No, minulla oli siitä kyllä jokseenkin selvä visio, mutta koin hieman vaikeuksia selittää sitä, joten visioni joutui hiemaan kyseenalaistettavaksi... Kävi kuitenkin ilmi, että Mika itse käyttää samaa metosia Wendyn kanssa sitä kutsutaan myös nimellä "lihasmuisti", heh, eli siis kontaktimetodini perustuu sille. Foxylle opetetaan kontakti tuhansia ja taas tuhansia kertoja niin, että se menee aina alas asti. Olipa tilanne mikä hyvänsä. Sen ei tarvitse pystähtyä, mutta namilla ehdollistetaan se ensin joka kerta alas ja vähitellen namin voi jättää pois ja laittaa takaisin jne. Ja sitten alkaa itse vähitellen erottautumaan koirasta ja ohjaamaan sitä kauempaa. Käskynä meillä on "ota" kun Foxy suuntaa namille ja siitä sitten kehulla mennään, eli tavoitteena on saada nami syötyä niin että siihen tullaan suoraan kontaktilta kävellen/juosten/laukaten ja sitten taas liikkeelle. Muutaman kerran Foxy loikkasi namin yli, mutta viimeinen harjoituskerta meni aivan nappiin ja meille sanottiinkin, että tuolla tavallaan sitä sitten juuri treenataan - noita onnistuneita kertoja tarvitaan lukuisia ja taas lukuisia, kun homma voi oikeasti alkaa toimimaan.

Sama periaate, eli tuo lihasmuisti meillä on Aallakin, niiden palikoiden kanssa. Tai nykyisin niitä on enää yksi, harjalle en enää laita, kun Foxy menee sen tosi sutjakkaasti ilmankin.

Tässä treenipiirros. Tämä rata me mahdetaan rakentaa uudestaankin omissa treeneissä. Halutessaan voi noita aitojakin hypellä, tässä harjoituksessa ne oli vain hämäyksenä, Foxy ei muuten kertaakaan mennyt niitä :), ainoa missä itse kämmin oli muutaman kerran putkelle ohjauksessa, jolloin koira jäi himmaamaan putken suulle. Alkuperäisessä olisi ollut vielä hypyt aina puomin ja putken välissä, mutta eipä meidän halliin mahtunut... :)

Etuna tässä on se, että ehdit AINA ennen koiraa kontaktille odottamaan ja antamaan ajoissa käskyn ja namin tai mikä tekniikka itsellä sitten onkin. Meillä taisi jokaisella neljällä koirakolla olla oma tekniikkansa kontaktien kanssa, mutta kaikki ehtivät kontaktille sen suorittamaan. Tai no, minulla Mika laittoi namin aina koiraa varten etukäteen ;) Sai sekin vähän juosta...