Kirjoitin sen pitkän kirjoituksen äsken, hävitin sen, masennuin ja menin aamupalalle ja koetan nyt näppäillä tähän edes jotain... Harminhuokaus. Foxykin tuossa odottaa että tekisin jotain sen kanssa. Heittelin kyllä juuri äsken sille ja Opalle nakinpaloja joten se riittäköön yhdessä puuhastelusta nyt hetkeksi. Foxy muuten sai ekan koppinsakin. :)

Eilen oltiin Esan vanhempien luona ja päästiin Carinan kanssa treenaamaan agilityä. Foxy meni hurjan hienosti, lukuunottamatta villeilyä, jota tapahtui joka välissä, sillä sitä ei ole lenkitetty kunnolla pitkään aikaan... Mökilläkin vain juoksutettiin sitä pihassa pallon perässä, kun ajatus metsästä täynnä punkkeja oli niin ällöttävä. Eilen se siis aina ennen kuin ehdin sanoa mitään, kävi kunnia kierroksen ja pari estettä siinä samalla, kunnes tuli minun luokse odottamaan käskyjä. Ja välillä piti tietenkin käydä kiusaamassa Kerttua.

Teimme aitaradan joka piti pujotella niin että aidan olivat kaikki rinnakkain, Foxy osasi sen hienosti - heti kunniakierroksensa jälkeen. Kaija tuli myös avuksi ja teimme pienen radan, johon kuului kaksi aitaa kulmassa, putki, kaksi aitaa, pussi ja "maaliaita" Hienosti meni sekin kahteenkin otteeseen, kunnes otimme rataa väärin päin. Minulla meni itsellä käskyt sekaisin putken jälkeen ja Foxy väisti sitä seuraavan aidan ja meni takaisin putkeen ja hyppäsi vielä sitä seuraavat aidatkin ja olisi varmaan vielä mennyt sen pussinkin, jos se ei olisi ollut väärinpäin! Että näin meillä. Ja muita nauratti. Jos Foxy saisi päättä agilityratansa, siinä olisi vain aitoja, pusseja ja putkia. Harjoiteltiin myös rengasta alaslaskettuna vinkulelun avulla ja keinua hyvin varovasti seka puomia niin, että se oli ripoteltu täyteen nameja, jotta Foxy ei juoksisi. Niiden me annetaan vielä hautua.

Kaija antoi minulle esitteen Tukholman maailman voittaja näyttelyyn. Foxysta ollaan tekemässä maailmanvoittajaa. Olisi kyllä hauska päästä niin isoon näyttelyyn edes katselemaan, mutta samahan sinne olisi sitten viedä koirakin. :) Tähän mennessä kun on kerran piipahtanut Kajaanin Tamminnäyttelyssä vuonna 1993, kerran metsästyskoiranäyttelyssä meidän yläasteen pihalla Sotkamossa ja sitten nämä Foxyn mätsärit. Että mikään kehäraakki minä en ihan  vielä ole :)

Yläkerran asukkejakin piti käydä tietenkin tervehtimässä. Aivan kaameita mörssäreitä ne jo on - jos sallitte minun sanovan. Kyse on siis viisi viikkoa vanhoista rottweilerin pennuista. Sieltä on jo yksi valkattu meillekin. :) Tosin taidamme odotella ainakin niin kauan, ettei meille tule kahta rotikkaa yhtä aikaa. Jos Esa haluaa toisen Opan - tietenkin se sen saa, mutta luulen, ettei maailmaan ole ihan pian syntymässä toista Opaa. Se kun on ehkä se maailman suloisin.

Jahas, sain minä tähän jotain sentään kirjoitettua. Laitan kuvia reissusta jälkeen päin, nyt pitää lähteä käyttämään koiria.