ÖÖööh, menee hermot. Ei koiran kanssa tosin. Olen koettanut tässä päivän verran muokata sivupohjaani mieleisekseni. Ja tottahan se on, vaikka Keminmaan ykköskoodari on kyseessä, en ole saanut mitään aikaiseksi. Sentään sen että hävitin osan alkuperäisistä väreistä. Vahingossa lähinnä.

Esa lähti hakemaan harrasteautoa Iisalmesta, joten olen jonkin aikaa jo ollut yksin kotona. Foxi alkoi heti filleilemään, kun huomasi että kissa on poissa ja riehuttiin sen kanssa sitten ihan hulluna tuolla pihalla. Sain myös istutettua tomaattini, joista toivon vielä kasvavan suuria ja vihreitä, nyt ne ovat aikalailla haaleita... Foxi olisi halunnut kovasti olla mukana istutustöissä joten nakkelin sille silloin tällöin jotain "suuhun pantavaa" kuten kuolleen saniaisenjuurrakon, jonka olin koettanut istuttaa tuossa vähän keväämmällä ja mullasta löytyneen 'varren' - liekö jostain vetokärrystä tai sen sellaisesta. Foxi tykkäsi enemmän saniaisenjuurrakosta. Sitten innostuin kymmeneksi minuutiksi kaivamaan voikukkia maasta, josta Foxi erityisesti piti. Se ryhtyi perässäni kaivamaan aikaan saamiani koloja josta sitä kielsin ja nakkasin sille pallon jonka hakea, tai jolla leikkiä. Tätä siis toistui, kunnes päätin että viherpeukaloinnit sekä multatassuloinnit saavat tälle päivää riittää ja kutsuin Foxinkin sisälle sotkemaan muutenkin likaista lattiaa.

Ja sen jälkeen maistui uni molemmille. Unohdin nappulat likoamaan tiskipöydälle ja nyt päivätorkkujen jälkeen ne eivät maistu ollenkaan niin makoisalta, kun ovat ehtineet muhia niin kauan. Olemme myös syöttäneet Foxille porkkana raastetta, kun sillä on massu ollut vähän kovana. Sen syöminen onkin ollut veikeätä katsottavaa kun raasteet roikkuivat ikävästi suupielestä eikä niitä millään saanut lipaistua takaisin suuhun ja sitten niitä oli lennellyt ympäri lattiaa ja tottahan nyt omat jäljet pitää siivota... Jätimme piimän ainakin toistaiseksi kokonaan pois, ruoka onkin tuntunut maistuvan paremmin sen jälkeen.

Harjoiteltiin Foxin kanssa etsintääkin tai olisiko tuo paremminkin ollut jäljestämistä ;) Otin pikkuisen makkaranpalan jota vedin lattiaa pitkin pöydän jalan taake tms. ja annoin Foxin sitten etsiä saaliinsa. Matkat ei todellakaan olleet pitkiä ja Foxi periaatteessa koko ajan näki mitä tein, se ei vain aivan tajunnut jutun juonta ja löysikin makkaran aina parhaiten maata nuuskuttamalla. Leikki piti lopettaa, kun lattia oli jo aivan täynnä makkaranhajuisia reittejä.

Kaiken kaikkiaan olemme siis viettäneet oikein koiramaista päivää. Nyt pitäisikin aloittaa se ihmismäisen päivän vietto ja laittaa tämä netti kiinni ja alkaa ruoanlaittoon.

Piti vielä laittaa yksi kuva, huomaamattani oli yksi rakkaista leluista kulkeutunut sisälle: Saniaisen juurakko