Sai siitä lämmöstä sentään vähän aikaa nauttia, haikeana muistelen, kun eilen vielä kuljin metsässä lyhyet housut jalassa... Rommikaan ei varmasti pidä tästä ilmaston muutoksesta, sillä sen turkki on nyt ilmastoitu aivan turhan takia. Aloitimme eilen siis trimmauksen ja tilanne on tällähetkellä tämä:
Selkään satava räntä ei ollut pojan mieleen ja se ravisteli itseään viiden metrin välein kun oltiin lenkillä. Ressukka... :( Nyppiminen ei muutenkaan ole sen lempipuuhaa ja siihen todellakin tarvitaan meidät molemmat; minä pitelen ja Esa nyppii. Esa olisi molemissa parempi, mutta nyppii huomattavasti tehokkaammin. Minä yleensä jaksan nyppiä tehokkaasti noin puoli minuuttia ja sitten alan huomaamattani näpertämään jotain pientä karvatuppoa tai vaihdan sormin nyppimiseen ja näytän hyvin epätehokkaalta ja tässä vaiheessa Esa hermostuu ja sanoo että anna hän tekee... :) Joten minä pitelen ja Esa nyppii. Häntäkin on tuommoinen piiska nyt; Rommi ei ollenkaan tunnistanut sitä omakseen ja pureskeli häntäänsä pitkin iltaa. Foxystakin se olisi ollut hauska lelu! :D
Nyppimättä on siis vielä: Jalat, kyljet alhaalta ja maha, (Rommin lempparinypittäviä!) Sekä pää, korvat mukaan lukien. Ihmettelen vain miten vaikeaksi menee pään nyppiminen kun koettaa olla nyppimättä poski- ja viiksikarvoja!? Niitä ei tosiaan erota tuosta karvapallopäästä. No, tähänkin asti ollaan selvitty, joten eiköhän se tästä. Kun nuo ilmat nyt vielä lämpenisivät takaisin, ihan Rommia ajatellen.
Rommi on muuten edistynyt vähän, voin ilokseni ilmoittaa. :) Se on huomattavasti rauhallisempi sekä sisällä että ulkona. Ne ei Foxyn kanssa saa enää leikkiä/riehua sisällä. Tämä on onnistunut niin, että ollaan kerran pari päivässä, kun on ollut noita lämpimiä säitä, päästetty ne tuohon pihalla vetämään rallia ja sitten ne tulee reporankana sisään ja simahtaa siihen. Joten ne on sitten pyytämässä vähän väliä ulos, josko pääsis vähän leikkii... No, nyt ei pääse. Ei huvita TAAS pestä molempia. Sitäpaitsi Rommia ei saa nyt muutenkaan pestä, kun on trimmaukset menossa.
Semmoinen ylenmääräinen paikasta toiseen hipsuttelu on Rommilla vähentynyt, tosin juuri nyt se lähti yhdelle sen hipsuttelukeikoista. Se kuitenkin seuraa minua joka paikkaan, eli kun nousen ja menen juomaan vettä, se nousee perään ja mahdollisesti ehtii vielä istumaan varpaiden päälle sillä aikaa kun juon vettä. Sitten se tulee taas tuohon jalkoihin nukkumaan.
Eilen tosin, kun oltiin molemmat Esa ja minä Rommin kanssa lenkillä (yleensä Esa vain käy), ja Esa päästi Rommin hihnasta, katsahti se minuun ja hyppäsi päälle. Koetin kietää, mutta Rommi vain intoutui ja alkoi ihan tyystin villeilemään. Esa sai sen kuitenkin napattua kiinni ja pisti takaisin hihnaan. En tiedä mikä lie viiraus sillä tuli. Takaa tuli vielä toisia koiria - irti nekin, mutta olimme kuitenkin sen verran kaukana, ettei Rommi olisi voinut niitä huomata. Käännyttiin tien päässä ja ohitettiin nämä vastaantulevat kolme koiraa, Rommi kiskoi kuin hullu. Meinattiin sitten vielä koettaa päästää se vapaaksi kun muut koirat oli turvallisesti ohitettu ja kaukana takana, mutta Rommi vain katseli yhä niiden perään, joten katsottiin paremmaksi olla päästämättä sitä enää irti. Opa ja Foxy kyllä unohtaa ohitetut koirat heti kun ne on ohitettu, mutta tällä ei ilmeisesti niin vain unohdu. Muutenkin Esa sanoi, että nykyään jo niin hyvä kontakti oli tuolla lenkillä täysin kadonnut.
Ja tänä aamuna se livisti sängyn alle ja syöksyi sieltä näykkimään ja murisi sekä haukkui. Sen mielestä hauska leikki. Esa kiskoi sen pois ja pisti häkkiin jäähylle.
Niin, että opittavaa vielä on, mutta edistystäkin on ehdottomasti tapahtunut!
Rommi otti toissapäivänä uudemman kerran turpiin Opalta - ei ole vielä tajunnut olla ärsyttämättä sitä. Muuta se ei oikeastaan tee, kun kiertelee Opan ympärillä häntä aivan pystyssä, nuuskuttelee takapuolta, korvia, vähän tönii... Ja se riittää. Joten nyt se sai vähän kovemmin kyytiä ja jäi vähäksi aikaa uikuttamaan. Aina sitä vähän säikähtää, mutta Opa ei ole millään tappomeiningillä liikeessä, se vain sanoo kuka on pomo. Ei huomattu koirassa mitään vammoja, mutta kukapa tuosta karvanpaljoudesta mitään löytäisikään - liikeet oli kuitenkin kunnossa. Eilen sitten kun oltiin osa karvoista nypitty pois, oli selässä pieni ruhje ja poskessa reikä joka ei ollut kuitenkaan vuotanut kuin vähän. Että tämmöistä täällä. Nyt se on taas vähän kunnioittavammin suhtaunut Opaan. Eiköhän se tästä... vaikka mahtaa se vielä ainakin kertaalleen kokeilla onneaan. :/
Kommentit