Tässä kirjoittaa ikionnellinen koiran omistaja!

Foxi on maailman ihanin pikkukoiranpentu! Siinä ei vielä ilmene pahastikaan viitteitä riiviömäisyydestä, joten nautin suurin siemauksin sen suloisuudesta. Se nukkua tuhisee suurimman osan päivästä, niin kuin kunnon pennun kuuluukin ja seuraa minua tai Esaa lopun päivää. On se jo aloittanut omat tutkimusmatkansakin ja löysi jopa tiensä aidan lävitse pois meidän pihalta. Oikeastaan meidän piha ei ole aidattu kuin vain yhdestä kohdasta, josta sitten oli ilmeisesti kaikkein jännintä sukeltaa lävitse. Aita ollaan laittamassa vasta viikonloppuna tai sitten ensiviikosta, Esalla kun alkaa loma, tai no sillä on 5 päivää vapaata. Ihanaa kun saadaan olla viikonloppu yhdessä vapaalla! Kaikenmoista on jo suunnitelmisssa. :)

Yöt Foxi on viettänyt omassa häkissään ja kopissaan jonne ollaan se iltaisin nukutettu. Se herää joskus yhden kahden aikoihin muistuttamaan olemassa olostaan vikisemällä, mutta rauhoittuu pian. ensimmäisenä yönä minun piti saada käydä nukuttamassa se uudestaan ja toisella kerralla herätin Esan nukuttamaan sitä (luulen, että alitajuisesti käyttäydyin niin kuin meillä olisikin oikea vauva ja että miehen tulee aivan yhtä lailla herätä yöllä sitä nukuttamaan). Viime yönä annoin vinkua ja Esa ei edes viitsinyt herätä siihen. Huonoilla unilla ollaan kyllä oltu, eikä lepoa muutenkaan tarpeeksi. Tänään alkoi töissä oksettamaan aamusta saakka vaivanneen päänsäryn lisäksi, joten lähdin jo puolelta päivin kotiin. Siivoojat olivat heti kärppänä ehdottelemassa etten vain olisi raskaana ;) He he, no jos en sentään, meillä kun on jo tämä upouusi vauva. Pitää pyytää Esaa hieromaan hartioita, ne taitaa olla aika lailla taas jumissa haravoinnista. Hymynkare saattoi käydä pomon kasvoilla kun kysyin lupaa lähteä - kaikki nimittäin tietävät, mikä minua kotona odottaa.... :) Esa tulikin hakemaan, kun ei ollut ehtinyt vielä lähteä töihin ja oli ottanut vauvan mukaan. :)

Pitääpä vielä siirtää uusimmatkin kuvat koneelle, että voin valkata sieltä parahiten onnistuneimmat otokset, joita on vähän, tähän ilahduttamaan lukijoita. Sillä Parsonystävä ei tiedä suloisempaa kuin parsoninpentu (oman koiransa lisäksi siis...).

On meille kehittynyt pieni ongelmakin... Opahan, kuten jo mainittu, ei erityisemmin pidä pennuista, eikä Foxi ole poikkeus. Se murisee tai joskus jopa ärähtää sille, jos tyttö yrittää liian äkkinäisiä lähestymisiä, vaikka hurjasti kiemurrellen tuleekin. Opa on siis ottanut tavakseen aina meidän poissa ollessamme virtsata Foxin häkin päälle. Tämä on tapahtunut ehkä 3 kertaa, silloin kun emme ole olleet sitä todistamassa, mutta mistään muualta ei voi tulla sellaista määrä nestettä ihan yhtäkkiä, vaikkei se oikeastaan millekään haise. Täytyy ruveta laittamaan Opa aina makuuhuoneeseen aidan taakse siksi aikaa kun ollaan poissa, vaikka vain 5 minuuttia. Tuntuu kurjalta ajatella että penturessu on joutunut nukkumaan siellä pissaisessa sängyssä... :( Osaavat olla ilkeitä tuommoiset vanhan omaa arvoansa kunnoittavat koirat... Melkein tekisi mieli olla vihainen Opalle, mutta eihän se auta. Yhtälailla se kaipaa hellittelyä ja varmasti tuntee olonsa syrjityksi ja laiminlyödyksi nyt kun pentuun tulee tahtomattaankin kiinnitettyä paljon enemmän huomiota. Sitä kutsutaan koko ajan iloisesti luoksee ja jutellaan vauvaäännellä, syötetään ruokaa kädestä ja paijataan niin että henki meinaa lähteä.

Foxi ei ole kunnolla alkanut syömään. Se, että se on pentueen pienin, on ehkä osasyy asiaan - ettei se ole alunperinkään syönyt suurinta, tai edes suurta annosta, kun nälkäisimmät ja isoimmat ovat vieneet oman osansa. Suositus olisi 2-3dl päivässä, mutta reppana saa natusteltua ehkä 1,5dl ja vähän piimää päälle. Ollaan koetettu ilman piimää ja veden kanssa, ilman vettä ja tosi pehmeäksi lillutettuina ja vaikka miten. Tänään sain sen iltapäivästä syömään melkein koko satsin; syötin osan kädestä ja laitoin lattialle niistä reitin ruokakupille, jota se seurasi aina ruokakupille saakka ja peruutti sitten takaisin. Mutta kun se söisi edes jotain. Voisihan sitä yrittää leikittää vähän enemmän niin ruokakin varmaan maistuisi vähän paremmin, kun olisi oikeasti nälkä. Se on vasta tänään alkanutkin leikkimään vähän vapaammin. Annoin naapurin lastenkin tulla moikkaamaan sitä ja se leikki niiden kanssa innokkaasti ja välillä omiaan. Ne ovat jo isompia lapsia, 3-4 luokkalaisia ja kaikilla on myös koira kotona, luulen, että semmoisista lapsista onkin hyvä aloittaa tutustuminen. En tiedä oliko sitten liian aikaista tutustuttaa tuntemattomille, mutta hyvin se ainakin minun mielestäni meni. Välillä otin sen syliin rauhoittumaan ja muistuttamaan että äiti on vieressä myös. Se ei osaa vielä kunnolla katsoa ylös päin, joten se ei heti tunnista kuka sitä kutsuu tai kenen luokse se on pyrkimässä.

Sohvallekin se oli oppinut menemään ominpäin repun avustuksella joka nojasi sohvaa vasten. Kun rapsuttelin Opaa eikä reppua ollut, Foxi koetti pinkaista luokseni Opan selän kautta, mutta sai matalaa murinaa vastaukseksi. Olemme päättäneet, että koira saa tulla sohvalle, mutta ei nuku meidän kanssa sängyssä. Eikä se ole yöllä nukkunutkaan... Aamulla olen vienyt sen herättämään Esaa, jolla ei myöskään ole ollut mitään sitä vastaan. Saa nähdä mitä meidän vakaista periaatteista tulee!! Varmaan sellaista silppua kuin Foxin käsittelyssä olleesta vessapaperirullasta!

Minun pitäisi joutua tekemään jotain jauheliharuokaa. Jauheliha on vielä jäässä, mutta kyllähän se sulaa kun sulattaa. Jääkaapissa olisi kyllä ruottalaisia uusia pottuja, jos niitä keittelisi ja tekisi jaahelihakeettoo. Se ois aika helppo juttu. Ei mitään pullia ainakaan jaksa alkaa vääntämään. Pitäisi muuten leipoa korvapuusteja, kun söin tänään viimeisen ja Esan isä pitäisi kutsua kyläilemään. Se ei ole vielä käynyt meillä ollenkaan.

No juu. Olen varma että ajan kanssa tulee lisää koirapulmia ja tulen varmasti vuodattamaan niitä tänne päiväkirjaani. Jos löytyy kokemuksia ja ennen kaikkea käyttökelpoisia ratkaisuja niin olkaa kilttejä ja kertokaatten!

Nyt löysi pikkupallero tiensä syliini joten lähden käyttämään sitä pisulla. Lisään kuvia myöhemmin!