Vedin päivällä Foxylle verijäljen. Saatiin silloin kesäkuun alussa Piteåsta mukaamme veripullo ja kauriin jalka. Jalkaa käytettiin siis kaatona ja verta kostutin sieneen jota vedin perässäni n. 10m metrin matkan, ehkä vähän reilu. Jäljen annoin sitten olla semmoiset kaksi tuntia ja sitten mentiin Foxyn kanssa katsomaan.

Sehän oli viimeksi silloin Peterin kanssa huisin jännää ja nytkin ilmeisesti muisteli menneitä kun jossain vaiheessa kääntyi Esaa katsomaan vähän siihen malliin että pitäisikö haukkua vai ei. Näytin aloituspaikan, missä olin mytännyt maata ja muutama veripisara sienestä siihen tippunut. Sienessä oli aika vähän kuitenkin verta, se ei sitä mitenkään vuotanut, vähän vain hajua jättänyt kasvillisuuteen. Foxy seurasi jälkeä oikein tarkasti, kerran kävi n. metrin jäljen ulkopuolella ja löysi kaadon. Jälki oli siis lähes viiva suora, jonkin verran pikku "ryteikköä", mutta kohtuu helppoa kuitenkin näin vasta-alkajalle. Se Piteåssa vedetty jälki oli paljon vaativampi. Kovin oli jännää taas, häntä oli matalana ja varovasti vain eteni. Kaatoon se ei uskaltanut sen kummemmin koskea, nuuskutteli vain. Kovasti kehuttiin koko matka ja kaadolle saavuttuamme.

Ajateltiin että tehdään Rommille vähän helpompi reitti, Esa vei kaadon pikkuista kauemmas ja ajalteltiin tuoda Rommi jäljelle pian. No, se meinasi unohtua ja Rommi tuotiin jäljelle seitsemän tunnin päästä. Esa näytti sille aloitus kohdan ja se tarttui siihen nopeasti. Nuuskutti suoraan eteenpäin kunnes iski hätä ja piti pyöräyttää tortut ja sitten jatkettiin matkaa. Täsmällisesti parilla pysähdyksellä "makauksen" ohi siis kohta jossa Foxyn kaato oli, kulki metrin ja palasi takaisin. Sitä piti tutkia vähän kauemmin. Sitten se lähti oma-alotteisesti takaisin sinne minne oli ollut menossa ja maatamyöten ryömi itse kaadolle - olipa vain Rommistakin hurjan jännä juttu moinen kauriin koipi keskellä omaa metsää! Ihan normaalilla lenkkialueella ei kuitenkaan oltu, ettei omat hajut häirinneet menoa. Rommi innostui koivesta paremmin ja kuljetteli sitä sitten mielissään, ei olisi malttanut antaa pois.

Oikein saa olla tyytyväinen meidän jälkikoiriin :) Huomenna uusiksi! Pitää muistaa aamusta käydä vetämässä jäljet ja tällä kertaa taidetaan laittaa molemmille omat. Olen lukenut, että jäljestys on rankkaa hommaa ja kokopitkällä jäljellä ei tulisi koiraa rasittaa useampaa kertaa viikossa. Mutta olettaisin, että tämmöisiä lyhyitä jälkiä voi tehdä kahtenakin päivänä peräkkäin. Mutta ehdottomasti hauskaa hommaa ja kannattaa kokeilla! :) Me ei nyt ihan kirjojen mukaan menty tuon jäljen teon kanssa ja Rommi oli omallaan vapaana, ilman hihnaa, mutta pysyi meidän lähellä koko ajan. Nuori koira ja taisi olla aika jänskää touhua. Mutta jos kokeisiin aiotaan joskus mennä, niin täytyy kai hommata valjaat ja liina ja alkaa treenaamaan vähän pro-mmin. ;)

Saatiin kamerakin takaisin! Ehjänä! Huomiset jäljet voitaisiinkin sitten ottaa videolle :)