Keskisuuri, hieman kevyt luustoinen jonka toivoisi kauttaaltaan voimakkaammaksi. Hieman pitkä runko, pään tulisi olla kauttaaltaan voimakkaampi. Hyvä kaula, hyvä eturinta, oikean muotoinen rintakehä. Ulkokierteinen kyynärpää ja kyynärvarsi. Erinomainen karvapeite ja värit. Liikkuu sivulta hyvin, mutta etuaskel on rakenteen mukainen. Miellyttävä käytös.
Tuomarina oli Marianne Holm. Hän tuntui kyllä pitävän Opasta kovasti, mutta viat meillä oli jo tiedossa eikä mitään erikoisempaa arvosanaa odotettukaan, vaikka ainahan sitä toivoo kuitenkin. :) Turkkia kehui heti kehään mennessä, usein rotikoilla harventuu turkki vanhetessa dobermannien tyyliseksi. Kehästä lähtiessä kätteli sanoen, että joutuu valitettavasti antamaan H:n kyynärvarsien takia, jotka eivät saisi olla noin kierteiset näin raskasrakenteisella rodulla. Ihastuttava vanha herra kuitenkin! Joten hyvä mieli jäi. Ehkö olin niin ressukan oloinen siellä kehässä yksin juostessani ettei raskinut vain tylyttää pois sinisen nauhan kanssa. :)
Opa seisoi oikein nätisti arvostelun ajan ja katseli Esaa hyvin tiiviisti eikä kertaakaan yrittänyt istua! Pidin makkarat poissa kehästä juuri sen takia, että istumiselta vältyttiin, Esan näkeminen riitti pitämään Opan mielenkiinnon yllä. Olen oikein tyytyväinen toiseen viralliseen kehäesiintymiseeni. ;) Ja Opan myös! Kuvista tuli harmillisen keltaisia joten tässä yksi meistä kehässä. Esan ottama, kuten voitte arvata Opan herkeämättömästä katseesta. :)
Foxyn kanssa käytiin perjantaina sitten agilitaamassa... :) He he! Innokas oli neiti kyllä! Harmittaa vain, sillä vaikka ryhmässä on rajoitettu osaanotto, on meitä kuitenkin 10 koirakkoa. Tällä kertaa ohjaajia oli vain yksi estymisien vuoksi, joten odottelua oli PALJON. Keksi siinä sitten toimintaa energiaa puhkuvalle parsonin pennulle. Onneksi meillä oli sukkapallo mukana ja paljon nakkeja (iltaruokaa ei sitten tarvittukaan..)
Foxy oppi kierimään siellä odotellessaan. Siis käsiliikkeen avulla vielä, mutta nyt se oikeasti on sisäistänyt sen mitä siltä pyydän. Meillä on hallissa matot, joten kieriminen onnistui senkin puolesta. Mitä sitten ehdittiin agilityn osalta: No, aluksi kun aikaa oli niin harjoiteltiin keskenämme muutamia hyppyjä ja putkea. Koska ei olla ihan ilman harjoittelua menty näitä melkein kahta kuukautta, Foxy osaa kaiken edelleen oikein hyvin. Ohjattuna menimme sitten kaksi hyppyä peräkkäin sitten suoraan putkeen jonka päähän oli jätetty nakkia niin että Foxy näkee. No... Minun käskytykset olivat hieman myöhässä, ehdin sanoa hyppy, jonka se hyppäsi, juoksi sitten kanssani toisen esteen ohi ja putkeen ja sieltä nakille jonka Ulpu kuitenkin vikkelänä nosti pois.
Toisen kerran se meni kaikki niin nätisti ja nopeasti että menin täysin lukkoon enkä ehtinyt sanoa mitään. VIUH! Ja nakit oli nielty. Valitettavasti ei ollut aikaa ottaa useammin. Toinen harjoitus oli sitten kaksi hyppyä, putki mutkalla niin että koira ohjattiin takaisin niille kahdelle hypylle ja palkittiin sitten. No sekin meni oikein hienosti mutta minä en sitä ehtinyt palkitsemaan, sillä Foxyn suoritettua ratansa suoraan sen edessä oli äsken käyty putki ja toisen koiran nakit lautasella jotka se sitten söi. Eikä sitä voinut moittiakaan, sehän teki juuri niinkuin aiemmin oli pyydetty... Järjestelyt vain eivät olleet aivan voimivat... Juuh ja ajan puutteessa senkin radan pätkän ottaminen toistamiseen oli mahdotonta. Pohdimmekin siinä sitten Kertun taustajoukkojen kanssa että taitaa olla oman avaimen hankkiminen tarpeen jotta laitetaan viikolla omat treenisessiot pystyyn.
Ensi viikolla ohjaajia on kuitenkin kaksi. Joten toivottavasti ryhmä jaetaan puoliksi jotta saataisiin vähän enemmän actionia aikaiseksi. Tänään on sitten hallilla möllikisat joita ollaan menossa katsomaan. :) Carina saattaisi kuulema osallistua Mallan kanssa... Esa ei taida päästää meitä sinne soheltamaan ja parempi niin... Vaikka tottakai, mieli tekisi siltikin!
Kommentit