Rommin ja Foxyn kanssa oltiin laittelemassa Pepeä tarhaan. Foxy osaa olla nätisti ja pysyy kauempana pyydettäess, Rommi taas ei. Se siis haukkua räksyttää ja hyppii vasten, joskus jopa näykkii jalasta jos uskaltaa tulla niin läehlle. Pepe osaa olla todella rauhallinen sen kanssa, joten koetan Pepen avulla opettaa sitä tavoille. Se nimittäin usein jää tarhaan räksyttämään vielä joksikin aikaa, vaikka olen itse jo lähtenyt. No, nyt Rommi jäi vähän niin kuin alle ja tassuun tuli reikä. Luulen, että tassu jäi kavion alle, mutta sitä tarkemmin tutkittuani, siinä on nuppineulan pään kokoinen reikä juuri varpaiden välissä. Koira astuu sille ja siitä tuli pikkuisen verta, vähän kuitenkin ontuukin. Olisiko se sitten vain revennyt jotenkin se iho tai jotain? Näyttää kuitenkin aivan kuin joku olisi pistänyt siihen, eikä kaviossa ole mitään piikkejä, eikä muuallakaan sellaisia pitäisi olla.

Nyt sitten koetetaan ottaa vähän rauhallisemmin jonkin aikaa. Ja kyllähän tuo itsekin taitaa jo huomata, että on kerätty tarpeeksi lommoja. Ei tullut enää "saattelemaan" Pepeäkään jalkoihin jäätyään, vaan istui kauempana. Piti kuitenkin kerran pikkuisen käydä vielä haistelemassa ja vähän uhitella äiskälle, vaikka komensinkin heti sieltä pois. Kammoa ei ainakaan jäänyt... valitettavasti. :P Tänään oli tarkoitus lähteä maastoon hihnalenkille Pepen ja Nooran kanssa, mutta nyt taitaakin mukaan päästä Foxy.

Silmä on vielä seurannassa, rupeutuu kovaa vauhtia, mutta sisäpuolelta luomi punertaa vielä ja ehkä vielä vähän siristelee silmää. Vaikka mahtaahan se olla vielä kipeä, kun oli tosiaan kovin turvonnut silloin kuin se sattui, eli varmasti kovan iskun saattelemana syntynyt. Eilen soittelin lääkäriinkin, mutta sen kummempia neuvoja sieltä ei annettu, kuin koettaa pitää se puhtaana ja seurata, ettei tulehdu.

Ja minä sitten eilen ilmoittauduin kisoihin Pieksämäelle 18.10. :D Pitää ottaa ne ihan vaan harjoituksena, niin kuin treeneissä olisi tai epiksissä. Muuten siitä ei varmaan tule mitään. Ja pihalle treenaamaan noita keppejä, kun ei kerran kentällekään saada ikinä aikaiseksi lähdettyä.