Tänään olimme ensimmäisellä pentukurssikerralla. Paikalla oli ilmeisesti 11 koirakkoa, suurin osa pieniä koiria, oli mm. kääpiösnautseria, kettuterrieriä, cavalieri, affe tietenkin ja pari australianpaimenkoiraa. Ja meidän pikku Foxy. Siellä oli useampiakin neli kuukautisia tassuttelijoita, joten ei oltu aivan nuorimpiakaan. Foxy oli oikein innokas ja olisi tietenkin halunnut moikata ihan kaikkia, erityisesti Kerttua. Kettuterrieri poika oli myös herkullinen tuttavuus, se kun alkoikin ärisemään ja Foxy ärisi sille takaisin aina tilaisuuden tullen! Ennen ei olla ärinäkavereita tavattukaan, yleensä Foxy vain yllyttää muita ärisemään, mutta on itse hiljaa ja jatkaa päälle käymistä, kuten Kertun kanssa.

Harjoittelimme etupäässä kontaktia ja juoksimme esteistä koottua suoraa 10cm korkeudelta. Kontakti onnistui yllättävän hyvin, vaikka kaikki muu kiinnosti koko ajan. Jos ei muita koiria ollut ihan lähellä sitten nuuskuteltiin maata tai leikitiin puuhakkeella, kepeillä ja kävyillä. Leikkimistä harjoiteltiin myös, mukana oli ruotsista tuotu äidinriepu, joka oli jossain määrin hauska, mutta koska olemme harjoitelleen irti -tai meillä kiitos -käskyä, Foxy irroitti siitä vähän väliä ja odotti namia. En nyt sitten palkinnut sitä ollenkaan muulla kuin leikkimisellä. Kertulta lainattu vetopallonaru oli huisin hauska ja sitä revittiin sitten ihan kunnolla. Meillä ei oikein ole mieluisaa vetolelua, muuta kuin tuo sukkahousu katossa. Se on vähän liian pitkä lelu kentälle, vaikkakin ainakin saa mielenkiinnon heräämään. :) Mutta siitä ei ainakaan tällä kerralla ollut puutetta. Kun Foxy huomasi, että minulla on juustoa se haki kontaktia välillä ilman pyyntöä. Jos namia ei heti tullut se koetti istua tai mennä maahan. Seisontakin vedettiin niin äärimmilleen, ja katse oli sellainen että nyt pitäisi kyllä ainakin namia irrota!!

Mutta tätä ollaan juuri kaivattu, että olisi kamala röykkiö muita koira ja niiden kanssa pitäisi sitten osata touhuta. Kyllähän se yksin aina onnistuu tutussa ympäristössä. Vaan kyllä se veti siinä hihnassa. Lähtiessä sanoinkin Esalle että parempi hihna pitäisi saada, tuo kun polttaa kädet ja pysäyttää lopulta verenkierron. Nahkainen, vähän ohuempi kuin Opalla on, se olisi varmastikin paras.

Tänä iltana on uni maistunut makuselta. Ruokakin meni nopsaan alas, se söikin tänään vain kaksi kertaa, kun ei annettu ruokaa ennen pentukurssia. Olemme miettineet, josko pian jo siirtyisimme ruokkimaan Foxya vain 2 kertaa päivässä.