En ole virallisesti edes missään ilmoittanut vaan salakavalasti vain muuttanut uuteen osoitteeseen, joten tänne ei uusia postauksia enää tule. En tiedä mitä teen noiden sukutaulujen sun muiden tietojen kanssa joita en ainakaan vielä osaa bloggeriin laittaa, ne pysyköön täällä ja vanha blogi muutenkin jää kyllä henkiin, mutta päivittämättömäksi.

Myös uusi Witty Foxy löytyy blogilistalta, samalla nimellä sekin ja osoitehan on http://wittyfoxy.blogspot.com/ joten eikun linkkejä päivittämään! Tosin täältä pääsee kyllä aina klikkaamaan tuonne uuteenkin osoitteeseen.

Kiitos vuodatus, näistä vuosista, olikin kyllä huippuidea aloittaa koirablogi enkä taida tätä päiväkirjaharrastusta ikinä lopettaakaan. :)

Tässä taitaa pian oikeasti olla blogin vaihto käsillä ja muutan Witty Foxynkin bloggerin puolelle. Siellä on jo yksi postauskin! :)

Eilen aamulla oli aika kurja ja flunssainen olo, olin varma että joku pöpö on nyt päässyt iskemään ja pistin Sanin tallihommiinkin aamusta kun nukuin itse pari tuntia pidempään. Päätä särki samaan tapaan kuin lapsena flunssan tullessa, mutta särky meni ohi palatakseen vain kun vein päiväheinät tai tein jotain vähänkin rasittavaa. Esa sai sitten hieroa vähän, koska enhän minä nyt treeneistä yhden päänsäryn takia voinut pois jäädä, jos ei Foxykaan juoksujensa takia! ;)

Treeneissä olikin sitten jo ihan hyvä fiilis. Alkuun palauteltiin mieliimme puomin suorittamista viime viikolta ja Foxy teki tusinan verran nappisuorituksia Kaisan avustaessa nakkityyppina.

Sen jälkeen iänikuista ja aina niin vaikeaa ja hyödyllistä hyppykierrä -rataa, jossa oli peräkkäin viisi hyppyä ja viimeisenä pituus. Saatiin aikakin Foxyn kanssa, joka oli aivan hyvä, vaikka muutama sekoilu väliin mahtui ja veikkaan, että Foxyn lennokkaista kierroista tuli n. 7 sekuntia lisää aikaa, ne kun eivät vielä ole kovin taloudellisia napakoita siiven kiertoja vaan pitkällä kaarella jolkuttelua. Ja itsellä varmaan käskytkin vähän myöhässä. Mutta siis puhdas rata se oli.

Näitä harjoiteltavia asioita vaan kertyy ja kertyy ja ikinä me ei päästä hallille niitä treenaamaan. Niin milloinkas sitten?? Sopimus oli, että omalla ajalla vähintään kerran viikossa lyhyttä treeniä jotain epäkohtaa harjoitellen. Jos tässä vaikka sitten... huomenna menis käymään hallilla?

En ole pitkästä aikaa kertonutkaan Rommin edistymisestä elämän polulla. Muutoksia tosin ei ole ehkä hurjasti tapahtunutkaan, mutta ehkäpä haluatte siltikin kuulla entisen toistoa? ;)

• Rommilta on jääneet nylpytys-hommat kokonaan pois. Siis tyynyn, peiton jne. Foxya se saattaa joskus lenkillä unohtua nylpyttämään, mutta sen uskoisin olevan vain jotain leikkihommaa, sitä paitsi Foxy häätää sen aika äkkiä eikä se nouse uudestaan. Nytkään Foxyn juoksujen alettua ei nylpytys ole lisääntynyt.

• Se on rauhoittunut vieraiden seurassa. Tervehtiminen on edelleen hyvin aggressiivista hyppimistä ja näykkimistäkin, mutta kun se löytää suuhunsa jonkin kivan esineen, kengän tai luun se pian rauhoittuuu huomattavasti, tulee rapsuteltavaksi ja tyytyy osaansaa lattialla eikä pyri koko ajan syliin.

• Se on myös rauhoittunut vieraisilla, tosin käy hyvin paljon edelleen kierroksilla, mutta kuitenkin, parempaan päin, kun ajattelee miten vähän Rommi käy vieraissa paikoissa. Siinä meidän olisi vähän parannettavaa. Kaupungilla Rommi kulkee hienosti, sen sijaan esim. koiranäyttelyissä meno on ihan kamalaa.

Nyt jäädään sitten seuraamaan juoksujen aiheuttamaan villiä, onko sitä tulossa vai ei. Kesällähän se vinkui ja läähätti läpi koko juoksujen ja pisti peitot mykkyrälle aina tilaisuuden saadessaan. Nyt ei mitään tuollaista ole ainakaan vielä ollut havaittavissa.

Lisan kanssa tulee toimeen yllättävän hyvin, tosin välillä tuntuu hoksaavan että yök, sehän onkin pentu, murisee sille ja luikkii vähin äänin pois. Leikin temmellyksessä saattaa muutaman kerran ottaa liiankin kovaa, mutta Lisa ei ole siitä moksiskaan ja se on aina ollut vain leikkiä. Pihalla on pari kertaa koettanut tervehtiä Lisaa Rommi-torpedona, missä saattaisi käydä pahemminkin, mutta kiellosta jarruttanut juuri ennen pentua tai loikannut yli ja aiheuttanut minulle pahemman laatuisia tykytyksiä. Piha on ollut meillä Rommin tulon jälkeen sellaista no-mans-landia; juokse tai tule liiskatuksi -tyyliin, kun sisällä ei ole ollut lupa temmeltää. Paitsi nyt kun Lisa on talossa, eihän pennulta voi kieltää leikkiä.

Että kaise tuossa menee. :) Tänä aamuna säikäytti minut herättämällä niin, että karvanaama oli sentin päässä omastani ja päästeli tuota Rommille ominaista "röh-röh-röh" -ääntä. Silmät avattuni lipaisi nenän päästä ja lähti pois. Foxy ei ole ollenkaan hyvä herättelijä, se kun vain nukkuisi mieluusti vähän pidempään.

Alkaa olla typsykkä samoissa mitoissa kuin Foxy ikäisenään, tosin Foxy taisi huristella aina pikkuisen edellä. Vaikka eihän nuo lukemat taida vielä kamalasti kertoa niistä lopullisista lukemista kuitenkaan, Lisahan saattaa lopettaa kasvamisen paljon aikaisemmin. Foxy oli siis puoleen vuoteen mennessä saavuttanut lopullisen pituutensa. n. viiden kuukauden iässä reilu sentti vielä tuli lisää. Tässä sekalaisia seisonta kuvia tältä päivältä :D Kuvissa nauroin melkein jokaisessa, osaa olla aikamoinen rimpula halutessaan! Nyt jo huomaa että pentumaisuus alkaa olla menneitä päiviä ja tilalle on tullut pitkää ja kapeaa muotoa ja sääret ovat aika solakat :) Ruskeata sieltä alkaa pukkamaan kovasti mustan tilalle.

Foxy on jo kasvanut Kertusta ohi ja Kerttu saikin Lisasta oivallisen kaverin itselleen. :)

Tässä video eiliseltä lenkiltä. Vaikka päivä oli tosi nätti ja paisteinen, silti videot ja kuvat olivat suurimmaksi osaksi vielä sellaisia sinervän hämärtäviä. No, kevättä kohti mennään. :) Lisakin jaksoi tosi hienosti tepsutella mukana, aurinkokin lämmitti jos kivasti jos sitä sai osakseen. Välillä tyttö toki kulki vielä Esan paidan sisällä. 

Tässä yksi onnistuneista kuvista valon kannalta. Ja sattuivatpa kaikki mukaan samaan kuvaankin ;)

Eilen Kaisa oli väsännyt meille aika mutkikkaan radan, jotain saman tyyppistä oli kai ollut Oulussa viime viikonloppuna kolmosten radalla. Aikamoista vääntämistä... Mulla meni tovi hahmottaessa ja sitten vielä ekan kerran jälkeen paranneltujen ohjauskuvioiden sisäistämisessä. :P Vähän välilä videolla huomaa kun olen selvästi "ajatusvaiheessa" eli -kuinkas se tästä jatkuikaan... Oikeasti, jos ei tuo minun radan muistamiseni tuosta parane, niin me ollaan Foxyn kanssa aika pulassa! Tämä video on otettu vasta toiselta yritykseltä, kun tosiaan noita minun ohjauskuvioitani vielä paranneltiin ja kokeilin paranneltuja versioita monessa kohtaa, ilman kuivaharjoittelua! Joten siksikin on hyvin töksähtelevää tuo ohjaus. Mutta jos ja KUN totta puhutaan, minun ohjaus vain on töksähtelevää. Se on suorastaan aivan kamalaa katseltavaa! Olen ihan kamala!!! Noooh.... tässä on vuosia ja taas vuosia aikaa kehittyä. :) (Ja sitä vauhtia Lotta lisää! ihan älytöntä hipsuttelua edelleen....)

Tässä siis radan pätkä. Toisen putken jälkeen siellä takana on kaksi hyppyä ja Aan jälkeen vielä yksi hyppy.

Niin, ja meillähän oli ne kisat ensi viikonloppuna! Juu. Juurikin tämän radan juoksemisen jälkeen Foxylla sitten alkoi ne juoksut. Että nuo treenitkin jäi lyhyeen, kisoista puhumattakaan... Vaan kun ajatellaan positiivisesti, ne juoksut ei varmaan tänä vuonna sitten osu samaan aikaan Agirodun kanssa! :D Jipii!

Foxylta käytiin tänään peilaamassa silmät ja kopeloimassa polvet ja molemmat ok. :) Oli aika kamalaa ja pelottavaakin seistä siinä ja odottaa kun lääkäri kävi aivan hiljaa molemmat silmät läpi, kunnes hän sanoi "Vaikka näitä kuinka katsoo, niin kyllä ne terveet on."

Lispukka oli mukana klinikalla ja olisi niin ollut kiva mennä moikkaamaan kaikkia! Onneksi siellä näkyi tuttujakin, että edes joku tuli tervehtimään asti.

Rommi me käydään tarkistuttamassa myöhemmin, vaikka alunperin olikin tarkoitus käydä jo nyt. Haluan kuitenkin tulokset siltäkin ihan vain linjojen takia, jos ei muuten. Isällään on todettu jonkin asteinen kaihi, tosin ei vaarallinen/periytyväkään välttämättä. Mutta se menee nyt sitten ensi kertaan...

Huomenna on treenit, mennään iltapäiväksi käymään Seskarössä. Torniossa olisi epiksetkin neljän aikoihin ja olisi kyllä ihan hyvää treeniä Foxylle käydä vähän eri paikassakin treenaamassa, mutta taitanee jäädä väliin.

Eilen oli treeneissä kivaa, tai siis onnistuttiin hyvin. Pitkästä aikaa oli treenien jälkeen semmoinen olo, että nyt meni hyvin! Ennenkin on siis aina ollut kiva olo treenien jälkeen mutta on aina ollut jotain hampaan kolossa että sitä pitäisi harjoitella vielä jne. No, nyt harjoiteltiin puomin kontakteja. Se kuulosti alussa ihan kamalalta, kun tietää mitä ne kontaktitreenit on tähän mennessä olleet... Juuh. Ja kisoissa saa aina olla sitten jännäämässä...

Mika kysyi minulta ensimmäisenä, miten ajattelin kontaktin toteuttaa. No, minulla oli siitä kyllä jokseenkin selvä visio, mutta koin hieman vaikeuksia selittää sitä, joten visioni joutui hiemaan kyseenalaistettavaksi... Kävi kuitenkin ilmi, että Mika itse käyttää samaa metosia Wendyn kanssa sitä kutsutaan myös nimellä "lihasmuisti", heh, eli siis kontaktimetodini perustuu sille. Foxylle opetetaan kontakti tuhansia ja taas tuhansia kertoja niin, että se menee aina alas asti. Olipa tilanne mikä hyvänsä. Sen ei tarvitse pystähtyä, mutta namilla ehdollistetaan se ensin joka kerta alas ja vähitellen namin voi jättää pois ja laittaa takaisin jne. Ja sitten alkaa itse vähitellen erottautumaan koirasta ja ohjaamaan sitä kauempaa. Käskynä meillä on "ota" kun Foxy suuntaa namille ja siitä sitten kehulla mennään, eli tavoitteena on saada nami syötyä niin että siihen tullaan suoraan kontaktilta kävellen/juosten/laukaten ja sitten taas liikkeelle. Muutaman kerran Foxy loikkasi namin yli, mutta viimeinen harjoituskerta meni aivan nappiin ja meille sanottiinkin, että tuolla tavallaan sitä sitten juuri treenataan - noita onnistuneita kertoja tarvitaan lukuisia ja taas lukuisia, kun homma voi oikeasti alkaa toimimaan.

Sama periaate, eli tuo lihasmuisti meillä on Aallakin, niiden palikoiden kanssa. Tai nykyisin niitä on enää yksi, harjalle en enää laita, kun Foxy menee sen tosi sutjakkaasti ilmankin.

Tässä treenipiirros. Tämä rata me mahdetaan rakentaa uudestaankin omissa treeneissä. Halutessaan voi noita aitojakin hypellä, tässä harjoituksessa ne oli vain hämäyksenä, Foxy ei muuten kertaakaan mennyt niitä :), ainoa missä itse kämmin oli muutaman kerran putkelle ohjauksessa, jolloin koira jäi himmaamaan putken suulle. Alkuperäisessä olisi ollut vielä hypyt aina puomin ja putken välissä, mutta eipä meidän halliin mahtunut... :)

Etuna tässä on se, että ehdit AINA ennen koiraa kontaktille odottamaan ja antamaan ajoissa käskyn ja namin tai mikä tekniikka itsellä sitten onkin. Meillä taisi jokaisella neljällä koirakolla olla oma tekniikkansa kontaktien kanssa, mutta kaikki ehtivät kontaktille sen suorittamaan. Tai no, minulla Mika laittoi namin aina koiraa varten etukäteen ;) Sai sekin vähän juosta...

Ulkona on aivan upea sää. Sen verran himmailin aamulla hevosten laitossa, että lapioin lunta heinäkärrin edestä ja polkua tarhaan ja seisoin keskellä pihaa niin, että aurinko paistoi kasvoille puun välistä. Kun katsoin oikealle tallin takana olevan männikön latvoihin ja sinne sinitaivaalle joka sieltä heijasteli vihreiden puiden takaa, pystyin hyvin kuvittelemaan, että olisi kesä ja että siellä mäntyjen latvassa olikin kesä, ei lunta missään, vai auringon paistetta, sinistä taivasta ja vihreät männyt.

Monesti juuri näin ensimmäisten kevätsäteiden paistellessa ikivihreisiin sinistä taivasta vasten, kuvittelen, että kesällä olisi juuri samanlaista, ettei tästä paljon enää uuvu kesään. :) Niin kuin ei uuvukaan. Enää ovat jäljellä ehkä muutamat paukkupakkaset auringon noustessa päivä päivältä korkeammalle, ehkä muutamat pyrypäivät kun on mukavan lämmin sää, räystäältä hiljalleen vetenä tippuvat lumet, pääsiäsen pakkashanget kun lenkillä voi käydä missä ikinä haluaa, ei estele risut ja männynkävyt (minä niiiiiiiin toivon kunnon hankiaisia!!) ja sitten vihdoin kun lumikinoksen alta pilkahtaakin se märkä mätäs. Siitä ei ole enää kauaa siihen, kun voi jo haistaa auringossa lämmenneen havun ja kävellä pihalla avojaloin. Kevään tulo on niin ihanaa aikaa.

Päivitin Lisan sivun nyt kun tyttöön on päässyt vähän tutustumaan ;) Sieltä löytyy myös sukutaulukin.

I updated Lisas page now that we've gotten to know her a little better. You'll also find her pedigree over there. Now all's in english too.

Sari on ottanut aivan ihanan kuvan vanhemmista :) Sari (Beleriad) had taken a lovely picture of Lisas parents! Evie on the left, Dylan on the right.

Kuva: Sari Niemi